Opetus Omasta äidinkielestä voimavara Tukea äidinkielellä ja koulun opetuskielellä

<< edellinen | seuraava >>

Oman äidinkielen opetus - tavoitteena vahva ajattelukieli ja persoonallisuuden kasvu

Maahanmuuttajien äidinkielen opetuksen tavoitteena on tukea mm. ajattelukielen, kielenkäyttötaitojen, itseilmaisun ja viestinnän kehittymistä sekä persoonallisuuden ehyttä kasvua. Uusissa opetussuunnitelmaperusteissa todetaan: "Yhdessä suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksen kanssa oppilaan oman äidinkielen opetus vahvistaa oppilaan identiteettiä ja rakentaa pohjaa monikulttuurisuudelle ja toiminnalliselle kaksikielisyydelle." (Perusopetuksen opetuskokeiluissa lukuvuonna 2003-2004 noudatettavat opetussuunnitelmien perusteet, s. 58). Mielestäni tärkeää on korostaa oman äidinkielen opetuksen ja suomi/ruotsi toisena kielenä -opetuksen yhteistä päämäärää ja pyrkiä myös käytännössä yhteistyön toteuttamiseen.

Vieraskielisille oppilaille voidaan järjestää oman äidinkielen opetus kuten suomen- ja ruotsinkielisille perusopetuslain (628/1998) 12§:n 2. momentin mukaisesti. Tällöin kunta ei saa opetuksen järjestämiseen erillistä tukea. Tavallisesti kunta kuitenkin järjestää opetuksen erillisen valtion resurssin turvin siten, että oppilasryhmä saa opetusta kaksi viikkotuntia. Opetusryhmässä pitää olla lukukauden alkaessa vähintään neljä oppilasta. Kunnilla ei ole velvoitetta opetuksen järjestämiseen, mutta valtion tuen ansiosta opetusta järjestetään monessa kunnassa. Vuonna 2000 oman äidinkielen opetusta annettiin 326 kunnassa, kieliä oli 52 ja oppilaita yli 10 000.

Tuntimäärän pienuutta on kritisoitu ja toivottu sen nostamista. Tuntimäärä on toki tärkeä kysymys, mutta tärkeää on myös se, miten tuntimäärä käytetään: miten opetus on kunnissa organisoitu, mitkä toimintamahdollisuudet ja millainen asema oman äidinkielen opetuksella on yksittäisissä kouluissa sekä koko koulutoimen tasolla.

Keskeistä on, että opetus integroituisi ajallisesti ja sisällöllisesti oppilaan muuhun koulunkäyntiin, jotta se aidosti tukisi oppilasta, hänen kehitystään ja oppimistaan. Kuntien ratkaisut ovat hyvin vaihtelevia, esim. Vantaalla erityisesti suurien kieliryhmien opetus on pääsääntöisesti järjestetty koulupäivän aikana, mutta monissa kunnissa mm. Turussa opetus on tavallisesti koulupäivän ulkopuolella. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa opetuksen integrointia oppilaan muuhun koulunkäyntiin, mm. yhteistyö oman äidinkielen opettajien ja koulun muiden opettajien kesken jää usein vähäiseksi. Olisikin tärkeää, että oman äidinkielen opetusta pyrittäisiin mahdollisimman paljon sisällyttämään normaaliin koulupäivään tai sijoittamaan oppitunnit välittömästi muiden tuntien jälkeen tai ennen niitä. Tärkeää on myös muutoin turvata opetuksen asema ja taso mm. tarjoamalla opettajille ohjausta sekä riittävät oppimateriaalit ja -välineet.

Myös arvioinnin kehittäminen on keskeinen ja ajankohtainen haaste. Valtakunnalliset perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit maahanmuuttajien oman äidinkielen opetukseen valmistuivat vuoden 2001 lopussa ja ne tulivat kuntien käyttöön kevätlukukautena 2002. Oppiaine arvioidaan numeromerkinnällä viimeistään päättötodistuksessa edellyttäen, että oppilas on opiskellut äidinkieltään vuosiluokkien 7-9 aikana yhteensä vähintään kaksi viikkovuosituntia. Asianmukainen arviointi vahvistaa oman äidinkielen asemaa vakavasti otettavana oppiaineena ja antaa myös opettajille työkaluja opetuksensa kehittämiseen ja tulosten arviointiin.

<< edellinen | seuraava >>