Opetus Omasta äidinkielestä voimavara Tukea äidinkielellä ja koulun opetuskielellä

<< edellinen | seuraava >>

3. Maahanmuuttajaopetus - tukea äidinkielellä ja koulun opetuskielellä

Terhikki Mäkelä
terhikki.makela@abo.fi, 02-2356 206

Katsaus valtakunnallisiin linjauksiin ja kuntakohtaisiin ratkaisuihin

Maahanmuuttajaopetuksen valtakunnalliset tavoitteet ja arvopohja korostavat kotoutumista, maahanmuuttajan oikeutta kehittyä kaksikieliseksi ja -kulttuuriseksi (integraatio). Keskeisiä keinoja tukea oppilaan kotoutumista ovat valmistava opetus, oman äidinkielen opetus, muu omakielinen tuki sekä suomi/ruotsi toisena kielenä opetus. Käytännössä kunnat ja koulut ovat päätyneet eri tyyppisiin opetusratkaisuihin. Artikkelin tavoitteena on antaa yleiskuvaus maahanmuuttajien opetuksesta peruskoulussa: tavoitteista ja arvopohjasta, opetuksen eri muodoista sekä käytännön ratkaisuista.

Tavoitteena kotoutuminen

Maahanmuuttajien koulutuksen arvopohja ja tavoitteet voidaan tiivistää kotoutumis-käsitteeseen. Tämä integraatio-käsitteen suomenkielinen vastine otettiin käyttöön muutama vuosi sitten, kun lakia maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta valmisteltiin. Ns. kotouttamislaki tuli voimaan toukokuussa 1999.

Kotoutumisella tarkoitetaan sitä, että maahanmuuttaja löytää paikkansa uudessa asuinmaassaan, esim. oppii vastaanottavan maan kieltä ja toimintatapoja, mutta samalla säilyttää ja kehittää myös omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tutkimusten ja käytännön kokemusten mukaan maahanmuuttajien asettuminen uuteen asuinmaahan onnistuu parhaiten, jos maahanmuuttaja voi säilyttää ja kehittää myös omaa kieltään ja kulttuuriaan: yhdistää jo olemassa olevaan elämänkokemukseensa, tietoihin ja taitoihin uusia elementtejä, rakentaa monikielistä ja -kulttuurista pätevyyttä. Hän voi olla esim. suomalais-somalialainen tai suomalais-arabialainen. Ei tarvitse olla joko-tai, vaan voi olla sekä-että.

KOTOUTUMINEN - osallisuutta kahdessa kulttuurissa

Monikulttuurisuusideologian näkökulmasta on myös vastaanottavan yhteiskunnan etu, että keskuudessamme on "sekä-että -ihmisiä". Maahanmuuttajat tuovat uusia vaikutteita sekä kieli- ja kulttuuriosaamista, mikä rikastuttaa myös vastaanottavan maan yhteiskuntaa ja kulttuuria. Kotouttamis- ja monikulttuurisuusideologialle vastakkainen näkemys on sulatusuuniajattelu. Sulatusuunissa maahanmuuttajalta edellytetään täydellistä sopeutumista, vanhan unohtamista ja uuden omaksumista. Periaatteen tasolla suomalainen maahanmuuttajien vastaanotto nojautuu monimuotoisuuden edistämiseen. Käytännön elämässä on kuitenkin nähtävissä piirteitä kummastakin lähestymistavasta.

Kotoutumisen ja monikulttuurisuuden tavoitteet on ilmaistu myös perusopetusta koskevissa tavoitteissa ja arvolähtökohdissa. Perus- ja esiopetuksen opetussuunnitelmien perusteita ollaan uudistamassa. [1] Esiopetuksen uudet opetussuunnitelmien perusteet tulivat voimaan vuoden 2000 lopussa. Joulukuussa 2002 Opetushallitus päätti opetuskokeiluissa lukuvuonna 2003-04 noudatettavista opetussuunnitelman perusteista vuosiluokille 3-9 ja vuosiluokille 1-2. Kokeiluperusteista työstetään perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet vuoden 2003 loppuun mennessä. Nämä korvaavat vuonna 1994 annetut perusteet. Uusien opetussuunnitelmaperusteiden arvolähtökohdissa monikulttuurisuuden edistäminen ja suvaitsevaisuus ovat selkeästi julkilausuttuina. Maahanmuuttajista todetaan mm. seuraavaa: "Opetuksen tulee tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen kieli- ja kulttuuriyhteisön että oppilaan oman kieli- ja kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi" (Perusopetuksen opetuskokeiluissa lukuvuonna 2003-2004 noudatettavat opetussuunnitelmien perusteet, s. 176).

Kotoutumisen ydinajatus on uusissa opetussuunnitelmaperusteissa selkeästi ilmaistu. Kotoutumiseen liittyy kiinteästi myös kasvu kaksi(moni)kielisyyteen. Kaksikielisyystavoitetta voi perustella monesta näkökulmasta. Äidinkielen säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää mm. tunne-, perhe- ja identiteettisyistä. Hyvän äidinkielen taidon on useissa tutkimuksissa todettu edistävän myös toisen kielen oppimista. Kun lapsella on hallussaan kielellistä ajattelukykyä ja käsitteistöä äidinkielellään, hänen on helpompi omaksua toinen kieli. Eri puolilla maailmaa on alalta lukuisia kiinnostavia tutkimuksia. Mm. yhdysvaltalaiset Wayne ja Collier tutkivat espanjankielisiä siirtolaislapsia USA:ssa ja sitä, millä tavalla lapset parhaiten oppisivat enemmistön kielen eli tässä tapauksessa englannin. Tutkimus toteutettiin monivuotisena seurantatutkimuksena vuosina 1991-96 suurilla tutkimusaineistoilla. Keskeinen tulos oli se, että parhaiten englantia oppivat ne lapset, joita opetettiin kaksikielisesti ts. he oppivat mm. keskeiset käsitteet niin äidinkielellään kuin englanniksi. Luonnollisesti näille lapsille kehittyi myös vahva espanjan kielen taito. Heikoimmin puolestaan menestyivät oppilaat, jotka olivat tavallisissa englanninkielisissä luokissa ja saivat korkeintaan jonkin verran tukiopetusta englannissa ja äidinkielessään. (Wayne P. Thomas & Virginia P. Collier 1991-96, James Mason University).

Useat muutkin tutkimukset ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia: maahanmuuttaja lapsi edistyy parhaiten sekä äidinkielessään että enemmistökielessä, jos hän saa opetusta johdonmukaisesti kummallakin kielellä. Sen vuoksi on tärkeää, että kunnissa ja yksittäisissä kouluissa pyritään järjestämään opetusta sekä oppilaan omalla kielellä että koulun opetuskielellä. Siis ei joko-tai vaan sekä-että. Tämä sekä-että -strategia vaatii panostusta, toimivia opetusjärjestelyitä ja resurssointia. Seuraavassa käsittelen sitä, millaisia järjestelyvaihtoehtoja ja resursseja kunnilla ja kouluilla on käytössään.

[1] Esitelmän pitämisen jälkeen (syksy 2002) opetussuunnitelmavalmistelut ovat edenneet, minkä vuoksi artikkelia on päivitetty vastaamaan vuoden 2003 tilannetta.

<< edellinen | seuraava >>