Opetus Omasta äidinkielestä voimavara Äidinkielen merkityksestä

<< edellinen | seuraava >>

Kaksikielisyydestä ja puolikielisyydestä

Vieraskielisten lasten äidinkielen opetuksen työryhmän muistiossa vuodelta 1987 todetaan, että oman äidinkielen osaamisella on todettu olevan ratkaiseva merkitys lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta. Puutteellinen äidinkielen taito saattaa lisätä oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia. Persoonallisuuden kehittymisen kannalta on tärkeää, että koulu tukisi kodin apuna oman äidinkielen kehitystä. Erityisen tärkeää tämä on pienempien lasten kohdalla. Oppilaalla, jonka äidinkieli ei ole koulun opetuskieli, tulee olla mahdollisuus kehittää oman äidinkielensä taitoa.

Turussa maahanmuuttajaoppilaille tarjotaan mahdollisuutta opiskella tunnin tai kaksi viikossa omaa äidinkieltään. Osallistuminen on vapaaehtoista, ja halukkuutta kysytään vanhemmilta joka vuosi. Lisäksi järjestetään omakielistä tukiopetusta. Tavoitteena on siis toimiva kaksikielisyys, se, että lapsi syvällisesti ymmärtäisi esimerkiksi koulukirjojen käsitteet eri oppiaineissa ja pystyisi niitä itsekin käyttämään.

Monissa tutkimuksissa on selvitetty, miten lapset parhaiten saavuttaisivat toimivan kaksikielisyyden. Yhtenevä, eri puolilla maailmaa saatu tulos on se, että lapsen ensimmäisen kielen hyvä hallinta edistää myös muiden kielten oppimista. Jos äidinkielen perusta on vankka, lapsi hallitsee käsitteitä sekä pystyy käyttämään kieltä ajattelun ja ongelmanratkaisun välineenä. Eräiden tutkimusten mukaan kaksikielisessä opetuksessa olleet lapset oppivat kaikkia aineita muita paremmin. Tällöin siis kaikki aineet opetettiin kahdella kielellä. (Esim. Wayne P. Thomas, Virginia P. Collier, James Mason University 1991-96.)

Jos lapsi joutuu opettelemaan uuden kielen, eikä voi käyttää omaa äidinkieltään esimerkiksi päivähoidossa, hänen kielellinen kehityksensä viivästyy. Vaikka lapsen kotona puhuttaisiinkin hänen äidinkieltään, niin äidinkielen kehitys saattaa olla hidasta sen vuoksi, että ympäristössä puhutaan muuta kieltä. Tällöin äidinkieli osittain unohtuu ja lapsi oppii päiväkodissa ja koulussa puhuttavan valtakielen, joka kuitenkin on lapselle vain ´käyttökieli´. Tällöin lapsi jää puolikieliseksi; ei osaa kunnolla suomea eikä myöskään omaa äidinkieltään. Usein tällainen lapsi tai nuori osaa puhekieltä melko sujuvasti, pinnallisesti hänen kielitaitonsa vaikuttaa hyvältä. Hänellä ei kuitenkaan ole välineitä käsitteelliseen ajatteluun, samoin kirjoitettu kieli on onnetonta. Myös tunteiden ilmaiseminen opitulla valtakielellä voi olla vaikeaa. Tämä vaikeuttaa tietysti kaikkea opiskelua ja elämää muutenkin.

<< edellinen | seuraava >>