Opetus Omasta äidinkielestä voimavara

<< edellinen | seuraava >>

2. Äidinkielen merkityksestä

Aino-Kaija Meriläinen
aino-kaija.merilainen@tkukoulu.fi, p. 02-2629 647

"Onhan minulla isänmaa - äidinkieli." (Albert Camus)

Äidinkielen erityisasema

Äidinkieleksi sanotaan yleensä sitä kieltä, jonka ihminen oppii luontaisesti varhaislapsuudessaan häntä lähinnä olevalta ihmiseltä, ja jonka hän osaa parhaiten. Äidinkieli on kaikkiin muihin kieliin verrattuna erityisasemassa. Tämän määritelmän mukaan on kuitenkin ongelmallista päätellä, mikä on lapsen äidinkieli silloin, kun kumpikin vanhemmista puhuu eri kieltä.

Äidinkielen oppikirjoissa äidinkielen merkityksiksi listataan seuraavia asioita:

Äidinkieli on ajattelun ja ajatusten ilmaisun, tunteiden ilmaisun ja yhteydenpidon väline.

Äidinkieli on elämänhallinnan väline siinä mielessä, että sen avulla opiskellaan ja hoidetaan käytännön asioita. Äidinkielellään ihminen ajattelee ja näkee unia. Kaikki kielet toimivat erilaisuudestaan huolimatta inhimillisen vuorovaikutuksen välineinä.

Äidinkielen avulla ihminen muodostaa käsityksen omasta minästään, hahmottaa identiteettinsä. Äidinkielellä voi parhaiten ymmärtää ja ilmaista erilaisia kielellisiä vivahteita, esimerkiksi tunteita, luonnon ääniä tai vaikka tuoksuja.

Oman äidinkielen hyvä hallinta, varsinkin lukutaito, luo perustan vieraan kielen oppimiselle. Mitä paremmin ihminen hallitsee äidinkielensä, sitä helpompi hänen on oppia uutta; uusia kieliä ja myös muita kouluaineita. Kun hallitsee oman kielensä rakenteita, kielioppia ja sanastoa, on helpompi omaksua niitä jostain vieraasta kielestä. Äidinkielen taito mahdollistaa ymmärtävän lukutaidon: viestinnän erittelyn, tulkinnan, arvioinnin ja arvostuksen. Kielen avulla hahmotetaan maailmaa ja ratkaistaan ongelmia. Lisääntyvä tiedon tulva vaatii kriittisyyttä: on osattava etsiä ja arvioida olennaista tietoa. Samoin on pystyttävä tarkoitushakuiseen tiedottamiseen.

Äidinkieli on myös osa ihmisen persoonallisuutta ja liittää ihmisen kulttuuriympäristöönsä. Osa jokaisen ihmisen persoonaa on hänen kulttuurinen minänsä. Hyvin suuri osa ihmisen kulttuurisesta minästä määräytyy sen mukaan, missä päin maailmaa hän on sattunut syntymään. Ihmisellä on biologinen perimä ja sosiaalinen perimä, mutta hänen oma yhteisönsä vaikuttaa siihen, millainen on hänelle ominainen kulttuurinen viitekehys. Äidinkieli on ihmiselle sama kuin juuret puulle. Se liittää hänet sukuunsa, heimoonsa, maahansa. Kielen kautta pääsee osalliseksi yhteisön kieleen vuosituhansien aikana varastoituneesta valtavasta tieto- ja tunnevarastosta. Kieli välittää perinnettä monella tasolla. Samalla äidinkieli liittää ihmisen esimerkiksi oman maansa kirjallisuuteen ja sen maailmankuvaan.

<< edellinen | seuraava >>