Moped
Lomakkeet
Opetus
Koulun arki
Terveys
Oppilashuolto
Koti ja koulu
Kulttuurit
Materiaalit
Kalenteri
Sivuinfo
Haku
 

Opetus Omasta äidinkielestä voimavara Kielipajojen antia

<< edellinen | seuraava >>

7.6. Vietnaminkielinen opetus

Kielipajan vetäjänä toimi omakielinen/oman äidinkielen opettaja Le Thi My Dung (ledung@tkukoulu.fi). Dungin pääkouluna on Lausteen koulu. Yhteenvedon ovat kirjoittaneet erityisopettaja Annele Laaksonen ja psykologi Saara Ahonen.

Kaksikielisyyden toteutuminen suomalaisessa koulussa

Lapsen äidinkielen tukeminen on edelleen suuri haaste suomalaisessa koulujärjestelmässä. Äidinkielen opetus tapahtuu kouluajan ulkopuolella iltapäivisin, ja äidinkielen opettaja tekee opetussuunnitelman hyvin itsenäisesti. Tämän vuoksi eri äidinkielissä oppisisällöt eivät ole yhtenäisiä.

Koska lapsen äidinkielellä tapahtuva opetus kangertelee, tuloksena on, että valtakielestä tulee useimmille oppilaille kognitiivinen kieli ja oma äidinkieli jää enemmänkin sosiaaliseen käyttöön. Toisaalta voidaan tietysti sanoa, että hyvä, jos äidinkielen asema on vahva edes sosiaalisissa tilanteissa.

Vanhempia tulisi kannustaa oman äidinkielen käyttöön. Hyvä oman äidinkielen taito edesauttaa myös muiden kielten oppimista.

Dungin mukaan esiopetuksessa pitäisi olla paljon oman äidinkielen opetusta, koska lapsi elää kielen kehityksen herkkyysvaihetta.

Vanhempien ja opettajien välinen yhteistyö

Vanhempien osallistuminen lastensa kouluasioihin on perinteisesti vähäistä Vietnamissa ja se näkyy täälläkin. Vanhemmat tarvitsisivat opetusta kahden kulttuurin kohtaamiseen. Vanhemmat voisivat olla myös itse aktiivisia kielen opetuksen suhteen. He voisivat vaatia S2-opetusta, omakielistä tukiopetusta ja valmistavan opetuksen keston pidentämistä. Toisaalta vietnamilaisvanhemmat ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä lastensa saamaan opetukseen ja melko passiivisia ottamaan kantaa opetukseen liittyviin kysymyksiin. Kuitenkin monilla vanhemmilla on suuret odotukset koulutuksen suhteen.

Tässä yhteydessä työryhmässä puhuttiin myös viestinnän "törmäyksistä" ja arkitilanteissa kohdatuista kulttuurieroista. Meillä esimerkiksi lasten kehuminen ja kannustaminen on arkipäivää, mutta vietnamilaisessa kulttuurissa ne eivät ole tapana.

Omakielinen tukiopetus

Omakielinen tukiopetus on tärkeää, joskin sen valitettavasti koettiin olevan vielä "lapsen kengissä". Tukiopetusta pitäisi olla varsinkin kolmannesta luokasta alkaen, jolloin oppimäärät lisääntyvät. Työpajan vetäjällä oli hyvä kokemus seitsemänneltä luokalta, kun hän itse oli ollut yhteiskuntaopin tunneilla rinnakkaisopettajana. Tukiopetus olisi tehokkainta, jos sitä voitaisiin antaa samalla kun uutta asiaa opiskellaan. Mikäli tämä ei ole mahdollista, olisi hyvä, jos oppilas saisi tukiopetusta asian ollessa vielä tuoreessa muistissa.

Koulukulttuurit

Turussa koulujen kulttuurit ovat hyvin erilaisia, ja koulut ovat eri asemassa esim. maahanmuuttajaoppilaita ajatellen. Toisille kouluille monikulttuurisuus on arkipäivää, kun taas toisissa kouluissa ei ole vielä yhtään maahanmuuttajaoppilasta. Opettajien asenteissa näkyvät samat ennakkoluulot, stereotypiat, rasistiset ajatukset ja pelot kuin muissakin väestöryhmissä. Mitä enemmän opettaja kohtaa arjessa mamu-oppilaita ja heidän perheitään, sitä tutummaksi eri kulttuurit tulevat. Monikulttuurisesta työstä tulee arkipäiväistä positiivisessa mielessä, ja uhkakuvat poistuvat.

Omankieliset opettajat ovat arvokas linkki kielten ja kulttuurien yhdistäjinä, kunhan heidän taitojaan osataan hyödyntää, ja heihin resurssoitaisiin riittävästi.

Maahanmuuttajaopetukseen resurssointi

Työryhmässä oltiin vakuuttuneita, että taloudellinen panostaminen maahanmuuttajaopetukseen tulee "pitkässä juoksussa" takaisin kymmenkertaisesti. On mielekästä panostaa maahanmuuttajiin tukemalla heidän koulunkäyntiään ja erityisesti koulunkäynnin alkuvaihetta, jolloin ongelmia voidaan ennaltaehkäistä.

Maahanmuuttajaopettajana koulussa

Maahanmuuttajaopettajan rooli ei ole aina helppo. Opettaja joutuu kohtaamaan monenlaisia kouluyhteisöjä, oppilaita ja vanhempia. Hän saa selvittääkseen erilaisia ristiriitoja ja avunpyyntöjä. Tällöin opettaja tuntee usein riittämättömyyttä. Hän kokee, että hänen pitäisi kyetä olemaan välillä psykologi, välillä sosiaalityöntekijä. Tilanteista joutuu selviämään yksin, ei ole edes kollegan tukea, kuten muilla opettajilla. Työryhmässä pidettiinkin tärkeänä maahanmuuttajaopettajien työnohjausta.

<< edellinen | seuraava >>