Opetus Omasta äidinkielestä voimavara Kielipajojen antia

<< edellinen | seuraava >>

7.2. Arabiankielinen opetus

Kielipajan vetäjänä toimi omakielinen/oman äidinkielen opettaja Mohammad Badawieh (badawieh@tkukoulu.fi). Hänen pääkoulunaan on Turun Samppalinnan koulu. Yhteenvedon on kirjoittanut psykologi Saara Ahonen Lounais-Suomen Mielenterveysseurasta.

S2-opetus ja arabioppilaat

Arabiankielen työpajassa keskusteltiin haasteista, joita S2-opettaja kohtaa opettaessaan arabiankielisiä oppilaita.

Mohammad Badawieh'n mukaan S2-oppikirjat eivät ota riittävästi huomioon oppilaiden äidinkielen merkitystä suomen kielen oppimiseen. Tärkeää olisi, että oppikirjojen lisäksi myös S2-opettajat tietäisivät jotakin oppilaan kulttuuritaustasta ja kielestä. Tämä helpottaisi huomattavasti opettamista ja tekisi opettajalle ymmärrettäväksi, miksi oppilaat tekevät tiettyjä kielioppivirheitä.

Työpajassa keskusteltiin mm. seuraavista arabian ja suomen kielen eroavaisuuksista:

Yhdyssanat

Suomenkielessä painotus on yhdyssanan viimeisessä sanassa, arabian kielessä ensimmäisessä. Esimerkiksi suomen kielessä sanotaan koulunkäyntiavustaja, kun taas arabiankielessä sana olisi avustajakoulunkäynti.

Lukusuunta

Suomalainen lukee vasemmalta oikealle, kun taas arabi oikealta vasemmalle. Esimerkiksi matematiikan yhtälö 2 < 5 luetaan suomeksi "kaksi on pienempi kuin viisi". Arabioppilas lukee tämän helposti "viisi on suurempi kuin kaksi". Molemmat sanontatavat tarkoittavat samaa, mutta silti erilainen lausuntatapa saattaa aiheuttaa hämmennystä.

Numerot

Numeroiden muodostaminen on arabian kielessä erilaista kuin suomen kielessä. Suomessa 25 sanotaan "kaksikymmentäviisi", mutta arabiaksi numeroissa sanotaan ensin ykköset ja sitten kymmenet eli "viisikaksikymmentä".

Aikamuodot

Suomessa mennyttä aikaa ilmaistaan kolmella aikamuodolla: imperfektillä, perfektillä ja pluskvamperfektillä. Arabiankielessä on vain yksi mennyttä aikaa ilmaiseva aikamuoto. S2-kirjojen puutteena on, ettei niissä selitetä suomen kielioppia riittävän selvästi. Aikuisopiskelijoiden kirjoissa kielioppi on paremmin selitetty.

Kielipajassa keskusteltiin myös siitä, miten heterogeenisen ryhmän arabioppilaat muodostavat. Osa oppilaista on shiia- ja osa sunnimuslimeja ja heillä voi olla hyvinkin erilainen kulttuuritausta.

Opettajat joutuivat usein kouluissa vaikeaan tilanteeseen, kun joidenkin muslimioppilaiden vanhemmat eivät halua lastensa osallistuvan musiikin tunneille. Usein kyse on siitä, että vanhemmat pelkäävät musiikkitunneilla laulettavan joko uskonnollisia tai länsimaisen "kevyitä" lauluja. Tärkeää olisi, että opettajat ja vanhemmat voisivat yhdessä keskustella musiikkituntien sisällöstä, ja näin vanhemmat voisivat saada oppiaineesta totuudenmukaisemman kuvan.

<< edellinen | seuraava >>