Moped
Lomakkeet
Opetus
Koulun arki
Terveys
Oppilashuolto
Koti ja koulu
Kulttuurit
Materiaalit
Kalenteri
Sivuinfo
Haku
 

Opetus Uusi opetussuunnitelma maahanmuuttajaopettajan silmin

<< edellinen | seuraava >>

4. Maahanmuuttajaoppilaan arviointi

Tarkastelemme tässä luvussa opetussuunnitelman seitsemännen luvun, Oppilaan arviointi, pykäliä 41 ja 45. Pykälä 41 käsittelee arviointia opintojen aikana ja pykälä 45 päättöarviointia. Lisäksi palaamme kahdeksannen luvun, Kieli ja kulttuuriryhmien opetus, pykälään 49, Maahanmuuttajat, jota käsittelimme jo kolmannessa luvussa.

Oppilaan arviointi jaetaan opetussuunnitelmassa arviointiin opintojen aikana ja päättöarviointiin. Kummallakin arvioinnilla on erilainen tehtävä. Opintojen aikana tapahtuvan arvioinnin tehtävänä on ohjata oppilasta ja kannustaa häntä opiskelemaan. Toisaalta sen tulee kuvata sitä, miten oppilas on saavuttanut asetetut tavoitteet. Arvioinnin avulla oppilaan tulee pystyä muodostamaan realistinen kuva oppimisestaan ja kehittymisestään ja näin arvioinnin tulee tukea oppilaan persoonallisuuden kasvua.

Maahanmuuttajaoppilaan arvioinnissa pitää opetussuunnitelman mukaan ottaa huomioon oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä kielitaito. Kielitaidon puutteita tulisi vähentää monipuolisilla, joustavilla ja tilanteeseen sovitetuilla arviointimenetelmillä. Maahanmuuttajaoppilaan arviointi voi olla sanallista koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta päättöarviointia.

Opintojen aikana oppilasta voidaan arvioida joustavasti hänen omista lähtökohdistaan. Kunnan opetussuunnitelmaan tulisi kuitenkin tarkentaa, mitä valtakunnallisissa perusteissa mainitut joustavat ja monipuoliset arviointimenetelmät käytännössä ovat. Oppilas voi esimerkiksi käyttää kokeessa sanakirjaa, hän voi suorittaa kokeen suullisesti, hän voi suorittaa eri kokeen tai hän voi suorittaa kokeen esimerkiksi erityisopettajan tai suomi toisena kielenä -opettajan kanssa, jolloin kysymyksiä on mahdollista selventää oppilaalle. Joustavilla tavoilla suoritettujen kokeiden arvosanoja tulisi eri kouluissa myös tulkita samansuuntaisesti. Esimerkiksi, missä suhteessa keskeiset asiat sisältävästä kokeesta saatu kiitettävä numero on muun luokan suorittaman kokeen kiitettävään arvosanaan? Olisi oppilaiden kannalta erittäin tärkeää, että heidän arvioinnissaan käytettävät menetelmät olisivat kouluissa samansuuntaisia.

Sanallisen arvioinnin käyttökään ei ole ongelmatonta. Jos oppilaan kielitaito on heikko, hän ei ehkä ymmärrä palautetta tai ymmärtää sen väärin. Opettajalta kuluu suunnaton määrä energiaa, kun hän yrittää muotoilla palautteen "rautalangasta". Ongelmallisuutta lisää myös se, että useimmissa tapauksissa palaute jää hämäräksi myös oppilaan huoltajalle. Ainakin yläluokilla oppilaat lisäksi usein toivovat, että heidän arviointinsa suoritetaan numeroin.

Räikein ristiriita syntyy kuitenkin päättöarviointivaiheessa, kun päättöarvioinnissa kaikki perusopetuksen päättöluokan oppilaat arvioidaan samoin kriteerein.

Päättöarvioinnin tehtävänä on määritellä, miten oppilas on opiskelun päättyessä saavuttanut perusopetukselle asetetut tavoitteet eri oppiaineissa. Päättöarvioinnin tulee olla valtakunnallisesti vertailukelpoista ja kohdella oppilaita tasavertaisesti.

Jos toimitaan opetussuunnitelman mukaan, voidaan siis esimerkiksi valmistavasta opetuksesta yleisopetukseen siirtyvälle 7. - 8. -luokan oppilaalle periaatteessa antaa koko ajan kiitettävää palautetta, vaikka hän päättöarvioinnin hyvän arvosanan kriteereihin suhteutettuna saisi arvosanaksi 5 tai 6. Tällainen arviointi, jossa kylmän totuuden julki lausumista ikään kuin siirretään eteenpäin, ei tue realistisen minäkäsityksen kehittymistä ja toisaalta sen kannustavuuskin on harhaanjohtavaa. Emme voi poistaa sitä tosiasiaa, että mitä vanhempana oppilas perusopetukseen tulee, sitä enemmän hän joutuu tekemään työtä. Mielestämme oppilaalle on samaan aikaan kannustavan, oppilaan lähtökohdista tapahtuvan arvioinnin kanssa tehtävä erittäin selväksi se, miten hänen oma oppimisensa suhteutuu perusopetuksen vuosiluokkakohtaisiin tavoitteisiin. Mielestämme maahanmuuttajaoppilaan ja hänen perheensä olisi jo varhaisessa vaiheessa tultava tietoiseksi siitä, että Suomessa päättötodistuksen keskiarvo on ratkaiseva, kun pyritään toisen asteen koulutukseen.

<< edellinen | seuraava >>