Opetus Omasta äidinkielestä voimavara Oman äidinkielen opetuksen arviointia kehittämässä

<< edellinen | seuraava >>

Arviointikriteereitten työstöä

Äidinkielen opetuksen tulisi antaa oppilaalle eväitä kehittää oman äidinkielen osaamistaan sekä vahvistaa toiminnallista kaksikielisyyttä. On tärkeää luoda oman äidinkielen opetukseen yhteisiä kriteereitä, jotka ohjaavat ja tarkentavat opetuksen tavoitteita, sisältöjä ja oppimistulosten arviointia. Opetushallitus kokosi vuonna 2000 työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia kriteerit maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksen päättöarviointiin. Turusta viron kielen opettaja Irina Kollo osallistui työskentelyyn. Mukana oli myös kurdin, arabian, albanian, turkin, somalin ja vietnamin kielen opettajia, Opetushallituksen asiantuntijoita sekä maahanmuuttaja- ja erityisopetukseen perehtynyt suomalaisopettaja. Lisäksi kuultiin tutkijoita, mm. kielentutkija Sirkku Latomaata. Työryhmän jäsenet kävivät koko työskentelyn ajan keskustelua oman kieliyhteisönsä jäsenten kanssa, ja kun kriteerit valmistuivat, ne lähetettiin lausuntokierrokselle. Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteerit ovat raportin lopussa liitteenä (liite 2 ).

Perustaltaan äidinkieli merkitsee vähemmistökieliselle oppilaalle samoja asioita kuin suomen- tai ruotsinkieliselle oppilaalle. Se on ajattelun, itseilmaisun, viestinnän, sosiaalisten suhteiden, maailmankuvan muodostumisen sekä kulttuurin siirron ja kehittämisen väline. Vähemmistökielisen oppilaan äidinkielen tavoitteita ei kuitenkaan pidä asettaa samalle tasolle kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvilla. On aivan eri asia oppia äidinkieltään ympäristössä, jossa omaa kieltä puhutaan usein vain omassa perheessä ja joidenkin tuttavien kesken, kuin jos oman kielen virikkeitä on monipuolisesti saatavilla perheessä, koulussa, viestimissä ja ystäväpiirissä.

Vähemmistökielisen oppilaan äidinkielen tavoitteiden tasoon vaikuttavat monet tekijät, mm. se, minkä ikäisenä oppilas on tullut Suomeen ja onko hän jo käynyt kotimaassaan koulua. Oman kieliyhteisön antama tuki vaihtelee, ja lisäksi jokaisessa kieliyhteisössä on omat erityispiirteensä esim. inkeriläisillä oppilailla äidinkielen käsite voi olla monitulkintainen. Nämä moninaiset asiat on otettava huomioon oman äidinkielen taitojen arvioinnissa.

Oppilaiden lähtötasot vaihtelevat jokseenkin olemattomasta äidinkielen taidosta erittäin vahvaan osaamiseen. Tasoja on ainakin seuraavanlaisesti:

a.	Oppilaan äidinkielen taidot puuttuvat kokonaan.
b.	Oppilas ymmärtää yksinkertaista arkikieltä.
c.	Oppilas ymmärtää ja puhuu yksinkertaista arkikieltä ja selviytyy kielellisesti yksinkertaisissa arkielämän tilanteissa.
d.	Oppilas ymmärtää, puhuu, lukee ja kirjoittaa yksinkertaista arkikieltä.
e.	Oppilas osaa puhua, lukea ja kirjoittaa äidinkieltään, mutta sanavarasto sekä kielen monimutkaisempien rakenteiden hallinta on heikko.
f.	Oppilaalla on sellaiset valmiudet äidinkielessään, että hän voi osallistua kyseisen luokka-asteen opetukseen kotimaassaan/omakielisessä luokassa vieraassa maassa tai Suomessa tai hän osaa omaa äidinkieltään hyvin kaikilla kielen osa-alueilla.

Yhtenäisten kriteereitten laadinta oman äidinkielen opetukseen ei siis ole helppo tehtävä. Kriteerityöryhmä pohtikin alkuun kenen tai keiden mukaan kriteerit pitäisi laatia ja minkä pituista oppimäärää varten. Työryhmässä päädyttiin siihen, että kriteerit laaditaan sillä oletuksella, että opetusta on kaksi viikkotuntia, ja oppilaat eivät ole saaneet ollenkaan tai vain vähän muuta omakielistä opetusta. Työryhmän lähtökohtana olivat vielä voimassa olevat oman äidinkielen opetussuunnitelmien perusteet vuodelta 1994. Lisäksi tutkittiin jo olemassa olevia pääkaupunkiseudulla laadittuja kriteereitä.

Äidinkieli ja kirjallisuus on laaja-alainen oppiaine, se on tieto, taito- ja taideaine. Näin myös kriteereitten pitää kuvastaa oppiaineen laaja-alaista luonnetta. Äidinkielen osaamisprofiilissa lähdettiin liikkeelle viidestä eri osa-alueesta. Näitä ovat 1) puhuminen ja kuunteleminen, 2) lukeminen ja kirjallisuus, 3) kirjoittaminen, 4) kielentuntemus ja 5) kulttuurituntemus ja kieli-identiteetti. Eri osa-alueisiin liitettiin kielikohtaisia varauksia esim. puhumisessa ja kuuntelemisessa voidaan ottaa kantaa eri murteiden tuntemiseen, lukemisessa ja kirjallisuudessa voidaan huomioida kulttuurin tekstejä ja tekstilajeja jne.

Työryhmän työn tuloksena syntyi kaikkiin äidinkieliin yksi mitoitus. Tämän on tarkoitus toimia pohjana kunnissa ja kouluissa laadittaville eri kielten opetussuunnitelmille. Tässä on haastetta niin opettajille kuin kouluille ja kunnille. Opetushallituksen tarkoituksena on tukea kuntia järjestämällä kriteereitten laatimisessa tarvittavaa koulutusta. Niin opetussuunnitelmien ja arvioinnin kuin myös oppimateriaalien kehittäminen on tärkeää työtä: tämä kehitystyö vahvistaa oman äidinkielen opetuksen arvostusta ja merkitystä suomalaisessa koulussa ja maahanmuuttajien opetuksessa.

Esityksen pitäjä Irina Kollo (irina.kollo@nic.fi, 02-244 9691) on viron kielen oman äidinkielen opettaja. Hän toimii myös oman äidinkielen opettajien yhdysopettajana Turun koulutoimessa. Irina Kollo osallistui Opetushallituksen koollekutsumaan työryhmään, jonka tehtävänä oli laatia valtakunnalliset päättöarvioinnin kriteerit maahanmuuttajien oman äidinkielen opetukseen.

Artikkelin on laatinut Terhikki Mäkelä Irina Kollon seminaariesityksen pohjalta.

<< edellinen | seuraava >>