Opetus Suomi toisena kielenä -opetuksen kehittämispäivät

<< edellinen | seuraava >>

Näkökulmia toisella kielellä kirjoittamiseen

Anu-Mari Janhonen

(FT, professori Jyrki Kalliokoski, Helsingin yliopisto, 9.10.2006)

Kirjoittamiselle ominaista on se, että vaikkei kieltä olisikaan osannut lapsesta saakka, syntyperäisen kirjoittajan vaikutelmaan voi yltää, sillä kukaan ei synny täysivaltaiseksi suomen kielen kirjoittajaksi harjoittelematta. Toinen asia sitten onkin se, että siedämme kirjoituksessa vähemmän virheitä kuin puheessa.

Suomi toisena kielenä –oppilaan tekstiä on syytä tarkastella sekä kielitaidon että kirjoitustaidon kannalta. Aikuisilla maahanmuuttajilla on jo vakiintunut oma kirjallinen ilmaisutapansa. Heidät voidaan kirjallisen ilmaisun perusteella jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: kielitaitoa painottaviin, jotka pyrkivät kirjoittamalla demonstroimaan opettajalle opitun hallintaa sekä sujuviin, jotka haluavat kommunikoida opettajan kanssa. Ensimmäisessä ryhmässä ovat opiskelijat, jotka pelaavat kirjoittaessaan varman päälle, joten he kirjoittavat vain sen minkä varmasti osaavat ja peittävät sen, mitä eivät osaa. Tällöin heidän tekstinsä on kieliopillisesti ja sanastollisesti tarkkaa, muttei sujuvaa. Usein nämä opiskelijat ovat pidättyviä, pänttääviä mallioppilaita. Jälkimmäisen ryhmän opiskelijat puolestaan pyrkivät sujuvuuteen tarkkuuden kustannuksella. He ovat kommunikointisuuntautuneita. Nämä ekstrovertit opiskelijat pyrkivät helposti paikkaamaan kielitaitonsa aukkoja esim. äidinkielellä tai yhteisellä kielellä opettajan kanssa.

Kun analysoimme kakkoskielisten oppijoiden tekstien virheitä, on muistettava, että vieraan kielen opetustraditio on pitkään keskittynyt virheisiin. Nykyopetuksessa kannattaa keskittyä niihin asioihin, jotka ovat helposti muutettavissa oikeiksi. Virheissä keskeistä on niiden näkyvyys sekä tapa korjata niitä, jotta kirjoittaja oppisi korjaamisesta mahdollisimman tuloksellisesti. Virheiden analysoinnissa auttaa suomen kielen ja oppijan äidinkielen vertaaminen. Maahanmuuttajaoppijalle on hyvä muistuttaa, että myös syntyperäiset kirjoittajat joutuvat opiskelemaan kirjoittamista mm. kielenhuollon yhteydessä.

Kalliokoski ehdottaa, että voisimme sallia idiomaattisia ilmaisuja enemmän S2-oppijoille kuin syntyperäisille. Kun S2-oppija kirjoittaa idiomaattisia ilmauksia, hänen mielessään kilpailee aina useita hahmotusmalleja. Joskus nämä rakenteet voivat mennä tekstissä päällekkäin esim. ’se oli oudolta’ voi olla synteesi idiomaattisista ilmauksista ’se oli outoa’ ja ’se tuntui oudolta’. Edistyneetkin kirjoittajat kompastelevat pyrkiessään kohti suomenkielisten ilmauksia. Opettaja tai lukija ei voikaan tietää, kuinka paljon aikaa ja vaivaa kirjoittajalta on kulunut yksittäisen ilmauksen valintaan.

Kirjoittaminen on sosiaalista toimintaa. Suomi toisena kielenä -oppijalle on syytä antaa mahdollisuus kirjoittamiseen eri genreillä. Lähtökohtana genren valinnalle on hyvä pohtia, minkä tyyppisiä tekstejä yhteiskunnassamme on ja minkä tyyppisten tekstien taitajaksi oppijan pitäisi kasvaa.

<< edellinen | seuraava >>