Opetus Maahanmuuttajaoppilaat suomalaisessa peruskoulussa

<< edellinen | seuraava >>

3. Maahanmuuttajaopetuksesta saatuja tuloksia

Maahanmuuttajaopetuksesta tehtyjä tutkimuksia on Suomessa tehty vielä niukasti. Saatavilla on lähinnä erilaisia selvityksiä ja pro gradu -tasoisia tutkimuksia. Monikulttuurisuutta sivuavia lisensiaatintöitä tai väitöskirjoja on maassamme tehty muutamia. Monikulttuurisuuden lisääntyessä jatkuvasti yhteiskunnassamme tarvitaankin erilaisten toimenpiteiden pohjaksi ja arvioimiseksi runsaasti lisää tutkimustietoa.

Murtasaari & Pynnösen (1992, 91) tutkielman mukaan luokanopettajat suhtautuvat myönteisesti maahanmuuttajaoppilaiden integraatioon. Opettajat toivoivat saavansa lisää koulutusta kulttuuritietoisuudesta ja suomen kielen opettamisesta. Yhteistyö muiden maahanmuuttajaopettajien kanssa koetaan tärkeäksi. Yhteistyön kautta toivotaan myös apua materiaalipulaan. Maahanmuuttajaoppilaiden integroituminen koetaan enemmän haasteeksi kuin ongelmaksi, vaikka muun muassa materiaalipulan takia opettajat joutuvat tekemään paljon lisätyötä.

Lumpeen (1999, 37-41) tutkielman mukaan opettajien kokemia välittömiä normaaliopetukseen integroitujen maahanmuuttajien opetuksessa ilmeneviä ongelmia oli maahanmuuttajien riittämätön suomen kielen taito, erilaiset kulttuurikoodit ja niiden tulkinta ja henkilökohtaisen palautteen antaminen. Vuosiluokatonta opetusta toteuttaville ongelmana olivat puutteelliset resurssit ja opetusjärjestelyt. Kukin opettaja oli ratkaissut opetustavan omilla käytänteillään. Opettajien mielestä vuosiluokaton opetus jokaisen henkilökohtaisine opetussuunnitelmineen palveli paremmin maahanmuuttajien opetusta verrattuna perinteiseen opettajajohtoiseen opetustapaan. Kun kaikille laaditaan henkilökohtainen opetussuunnitelma, maahanmuuttajat eivät erotu erilaisina muiden oppilaiden oppimiseen verrattuna.

Mobergin (1998, 139) tutkimuksen mukaan suurimman osan opettajista on edelleen vaikea hyväksyä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamista yleisiin opetusryhmiin oppilaiden lähikoulussa. He uskoivat, että yleisopettaja ei kyennyt kohtaamaan erilaisuutta opetettaessa kaikkia oppilaita yhdessä. Luokanopettajat eivät usko, että nykyinen koulu nykyisessä muodossaan ja käytössä olevilla resursseillaan kykenee huolehtimaan kaikkien oppilaiden hyvästä opetuksesta. Yksittäisten koulujen integraatiokehitys vaatii asiasta innostuneita vaikuttajia, sillä myönteinen asenne ja asiaan uskominen on välttämätön integraation kehittämisen edellytys.

Miettisen ja Pitkäsen (1999, 8, 27) tekemässä tutkimuksessa kartoitettiin opettajien käsityksiä työstä maahanmuuttajien kanssa. Tulosten mukaan suomalaiset opettajat näyttävät olevan periaatteessa kulttuurisen monimuotoisuuden kannalla. Opettajat eivät juurikaan pohtineet maahanmuuttajaopetuksen vaikutuksia ulkomaalaistaustaisen oppilaan näkökulmasta, vaan vastaukset painottuivat yleensä opettajien omassa työssä koettuihin käytännön ongelmiin ja niiden vaikutuksiin suomalaisoppilaiden koulumenestykseen.
Monikulttuurinen opetustyö on opettajille usein voimia kuluttavaa ja raskasta. Monilla opettajilla opetusta leimasivat valmistautumattomuus ja tiedon puute. Erityisesti pelätään kielivaikeuksia, mutta myös vieraiden kulttuurien tuntemus koetaan puutteelliseksi. Opettajien esille tuomia muita huolenaiheita ovat resurssien riittämättömyys, työmäärän lisääntyminen, ajanpuute, oppilaiden erityisjärjestelyt, ongelmat perheiden kanssa sekä työrauhahäiriöt. Myös kulttuurierojen mukanaan tuoma eriyttämistarve nähdään lähes poikkeuksetta hankalaksi.

Talibin (1999,73) tekemän tutkimuksen perusteella opettajat kokivat maahanmuuttaja-
opetuksen sekä rikastuttavana että haasteellisena, mutta myös kuormittavana. Kokemuksen myötä opettamisen kokeminen rikastuttavana jopa väheni. Syynä olivat ennen kaikkea koulutuksen ja kokemuksen puute, riittämättömät resurssit ja ajan puute. Näiden tekijöiden yhteisvaikutus lisäsi opettajien turhautuneisuutta. Tämä lisäsi opettajien asenteellista kovuutta ja suvaitsemattomuutta. Talibin uusin tutkimus osoittaa, että kehitystä on tapahtunut vain niissä kunnissa, joissa erilaisuuden kohtaamista on harjoiteltu jo pitkään ja joissa opettajan työtä on tuettu sekä koulutuksin että resurssein. Oppimisen edellytyksenä on turvallinen, kiireetön ja suorituspaineista vapaa oppimisympäristö. Monissa kouluissa todellisuus on kuitenkin päinvastainen. Opettajat joutuvat päivittäin kohtaamaan tilanteita, joissa ammatti-identiteettiä kolhitaan. Yli puolet opettajista kokee työssään stressiä, mitä aiheuttavat ylisuuret opetusryhmät , koulunkäyntiavustajien, toimivan oppilashuoltoryhmän ja kannustavan työyhteisön puuttuminen. Koulujen tehokkuusajatus ja kilpailuttamien ilmenee välillisesti oppilaiden häiriökäytöksenä ja kiusaamisena. Ne johtavat siihen, että monet opettajat muutaman rankan kouluvuoden jälkeen hakeutuvat kouluihin, joissa ei ole syrjäytymisvaarassa olevia tai maahanmuuttajaoppilaita tai jättävät kokonaan opetusalan. Yhteiskunnalta tämä on lyhytnäköistä, sillä koulutukseen käyttämättömät rahat joudutaan myöhemmin kohdentamaan paljon vakavampien ongelmien hoitoon. Opettajiin kohdistuneet vaatimukset koetaan usein kohtuuttomina. Heidän edellytetään korvaavan ammattitaidollaan ja persoonallisuudellaan myös sen tyhjiön, jonka koulun arvostuksen väheneminen on aiheuttanut. (Opettajalehti 2004.)

Lindin (1999, 97) tutkimuksesta kävi selville, että luokanopettajille ei yleensä ollut tietoa maahanmuuttajaoppilaan taustasta tai aikaisemmasta koulunkäynnistä . Esimerkiksi oppilaan äidinkielen tasosta opettajat eivät olleet tietoisia, koska yhteyksiä oppilaan oman äidinkielen opettajaan ei ollut eikä aina edes tiedetty, saiko lapsi edes oman äidinkielensä opetusta. Tuloksista ilmeni myös, ettei suomen kielen opetuksen määrä eikä luultavasti opetuksen laatukaan vastaa sitä tasoa, jota edellytetään niissä valtioiden välisissä sopimuksissa, joihin Suomikin on sitoutunut.

Mikkolan ja Heinon (1997, 277-278) tutkimuksen mukaan opettajille oli ollut hyötyä oppilaan kulttuurin tuntemuksesta ja sillä oli pystytty osa maahanmuuttajaoppilaiden ongelmista ehkäisemään ennakolta. Tutkimuksesta ilmenee myös, että valmistautumisella etukäteen maahanmuuttajaoppilaan kohtaamiseen vältettiin ongelmatilanteita. Toisaalta ilman tietoa oppilaan taustasta opettaja alkaa ongelmien kasautuessa helposti kokea itsensä uhriksi eikä jaksa työssään.

<< edellinen | seuraava >>