Opetus Maahanmuuttajaoppilaat suomalaisessa peruskoulussa

<< edellinen | seuraava >>

2.3. Inkluusio ja koulu

2.3.1. Käsitteen määrittelyä

Mobergin mukaan integraation syvin olemus (sosiaalisen ja yhteiskunnallisen integraation tavoittelu) on lähellä inklusiivisen kasvatuksen tavoitteita. Hänen mielestään ei ole mitään syytä käyttää inkluusio-termiä. Tämä edellyttää, että integraatio on ymmärrettävä muuna kuin pelkkänä sijoitusratkaisuna ja fyysisenä yhdessäolona. (Moberg 1998,141,2001, 85.)
Sekä integraatiossa että inkluusiossa tavoitteena on kaikille yhteinen koulu. Integraatiossa oppilas siirretään yleisopetukseen, kun taas inkluusion tavoitteena on koulu, jota kaikki oppilaat käyvät alusta lähtien.(Poussu-Olli,2003,114.) Inkluusion lähtökohta on tasa-arvoisempi kuin integraation, joten mielestäni olisi parempi käyttää inkluusio-termiä.

Suomennettuna inkluusio (engl. inclusion) merkitsee sulautumista, sisältymistä, mukana olemista. Inkluusio-käsite on saanut alkunsa Yhdysvalloissa käytetystä sanasta Inclusive education. Laajasti määriteltynä sillä tarkoitetaan yhteiskuntaa, joka on tarkoitettu kaikille. Jokaisella kansalaisella on silloin oikeus osallistua tasavertaisesti kaikilla yhteiskunnan tasoilla tapahtuvaan toimintaan. Inkluusiolla luodaan puitteet ihmisen elämänhallintaan. Yhteiskunnassamme se tarkoittaa sellaisten arvojen, etuoikeuksien ja politiikan muuttamista, jotka aiheuttavat syrjintää. Yhteiskunnan inkluusio on ideologinen, poliittinen ja käytännöllinen. (Poussu-Olli 2003,111.) Inkluusioajattelun mukaisesti erityisryhmiin kuuluvat käyttävät siis kaikkia yhteiskunnan palveluita samalla tavalla, kun he käyttäisivät, jos heillä ei kyseistä erityistarvetta olisi. Tämä tarkoittaa koulunkäyntiä asuinpaikkaa lähimmässä koulussa.

Inklusiivisen koulun ideaan sisältyy siis ajatus lähikouluperiaatteesta eli oikeudesta opiskella siinä koulussa, mihin hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu ja mitä muut samalla alueella asuvat lapset käyvät. Inklusiivisessa koulussa jokaista lasta tuetaan ja opetetaan kykyjensä, kehitystasonsa ja henkilökohtaisten mahdollisuuksiensa mukaisesti. Kaikille yhteinen koulu tarkoittaa sellaista kasvatusajattelua, jonka mukaan erityisoppilas nähdään lapsena ja nuorena, jolla on yksilölliset oppimisedellytykset. Erityisryhmiin kuuluvat oppilaat kasvavat yhdessä ikätovereidensa kanssa ja näin kaikki oppivat auttamaan toinen toisiaan. (Murto 1999, 31-42.) Koulumaailmassa inkluusiolla tarkoitetaan laajaa, täydellistä erityisoppilaiden integrointia yleisopetukseen. Tämä vaatii onnistuakseen yhteiskunnan ja koululaitoksen vahvaa sitoutumista kaikille yhteisen koulun kehittämiseen (Poussu-Olli, 2000, 9-11). Nykyinen Suomen koululainsäädäntö lähtee ajatuksesta, että jokaisella on oikeus käydä koulua lähiympäristössään (Biklen 2001, 57-58; Naukkarinen & Ladonlahti 2001, 99).

Inkluusion tavoitteena on edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa, myönteisiä asenteita ja sosiaalista kanssakäymistä. Yhteisöjen jäsenten on tarkoitus kasvaa aktiivisiksi ja tasavertaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. (Väyrynen 2001, 19.) Tämä edellyttää kulttuuria, jossa arvostetaan suvaitsevaisuutta, toisten kunnioittamista ja ennen kaikkea erilaisuuden mukanaoloa vuorovaikutussuhteissa (Poussu-Olli 2003,112).

Inkluusio voidaan kuvata muutosprosessiksi kouluyhteisössä tai laajemmin koulutuspolitiikassa. Sen avulla vastataan oppilaiden tarpeisiin yleisopetuksessa. Oppimismahdollisuuksia luodaan kaikkia voimavaroja käyttäen. Inkluusion painopisteenä on koulujen ja koulujärjestelmien tarkastelu ja niiden muuttaminen oppilaiden muuttamisen sijaan. (Väyrynen 2001, 17; Ketovuori 19.2.2004 luento.) Inkluusion tarkoituksena on palauttaa erilaiset oppijat yleisopetukseen uusin järjestelyin. Inkluusio edellyttää opetussuunnitelmien suunnittelua siten, että ne joustavasti kohdentuvat myös erilaisille oppilaille. Oppilasryhmäkoot on muokattava tarpeenmukaisesti ja on selvitettävä oppilaiden erilaiset opetustyylit. Lisäksi inkluusion lähtökohtana voidaan pitää tarkoituksenmukaista fyysistä ympäristöä sekä joustavaa erilaisiin tilanteisiin sopeutuvaa opettajaa. (Poussu-Olli 2003,116.)

Väyrysen mukaan koulujen kannalta keskeisempiä inkluusion kehittämiseen liittyviä asioita ovat:

1. Inkluusio ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdeltaisiin samalla tavalla.
2. Oppilaiden saaman tuen määrä ja laatu riippuu kontekstista.
3. Oppilaiden erilaisuus on oppimisen ja opettamisen lähtökohta. Erilaisuutta ei pidetä
   poikkeuksena.
   
4. Erilaisuus on suhteellista ja sosiaalisesti muodostettu.
5. Inkluusivisen opetussuunnitelman mallia ei ole olemassa, koska opetuksen on oltava
   joustavaa, mielekästä ja toteutettavissa kontekstissaan. (Väyrynen 2001,21-26.)

<< edellinen | seuraava >>