Opetus Maahanmuuttajaoppilaat suomalaisessa peruskoulussa

<< edellinen | seuraava >>

2.2. Integraatio ja koulu

2.2.1 Käsitteen määrittelyä

Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että ainoaa yleisesti hyväksyttävää määritelmää integraatiosta ei ole olemassa. Ongelmana on myös se, että käsitteelle ei ole asetettu mitään vähimmäisvaatimuksia; missä olosuhteissa ja miten on mahdollista integroida. Pelkkä erityisopetusta tarvitsevien oppilaiden fyysinen sijoittaminen tavallisiin luokkiin ei käsitteellisesti ole integraatiota (Moberg 1998,136, 2001, 85).

Suomen kielen (2001,550) sanakirjan mukaan integraatiolla tarkoitetaan yhdentämistä, sulauttamista yhteen. Integraatio-käsite on saanut alkunsa Yhdysvalloissa käytetystä sanasta mainstreaming. Kaikilla erityisryhmiin kuuluville tulisi sen mukaan olla tilaisuus elää tavalla, joka vastaa mahdollisimman pitkälle muiden samanikäisten kansalaisten elinoloja ja oikeuksia. Integraatioajattelun tavoitteena on lisätä erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden päivittäistä kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Erityisoppilas voidaan sijoittaa osittain tai kokonaan yleisopetuksen oppilaiden kanssa (Poussu-Olli, 2003,114). Integraation onnistumiseksi poikkeavien oppilaiden erityistarpeet on kuitenkin huomioitava antamalla erityistukea.

Mobergin mukaan integraatiolla tarkoitetaan pyrkimystä toteuttaa erityiskasvatus mahdollisimman pitkälle yleisten kasvatuspalvelujen yhteydessä ja niihin sulautettuna niin, että koko ikäluokka käy oppivelvollisuuskoulua. Tällöin yksi ja sama koulu ottaa huomioon koulutettavien yksilölliset ja kasvatukselliset tarpeet ja edellytykset. (Moberg 1998,137.)

Integraatio on käsite, joka kuvaa monikulttuurisuuteen tähtäävää toimintaa. Integraatiopolitiikka on kaksisuuntainen toimintaprosessi, jossa yhteiskunta ei yksipuolisesti sopeuta toisesta kulttuurista tulevia ihmisiä, vaan muuttaa myös omia toimintojaan. Vähemmistötutkimusten on tulkittu varsin yksisuuntaisesti tukevan integraatiota parhaimpana vaihtoehtona maahanmuuttajien sopeutumisessa. (Liebkind 1994, 26.) Sen sijaan esimerkiksi sulauttamispolitiikka ei täytä monikulttuurisuuden normatiivisia edellytyksiä, koska sen taustaoletuksena on toisesta kulttuurista tulevan luopuminen omasta kulttuurista vastaanottavan yhteiskunnan ehdoilla (Matinheikki-Kokko 1999, 229-231).

Integraatio on Emanuelssonin mukaan tavoiteltu ja toivottu asiantila. Käsite voidaan ymmärtää kehitysprosessien laadullisena ulottuvuutena, jolla päästää segregaation vastaiseen toimintaan. Integraatiolla on vain vähän tekemistä sen kanssa, mitä pitäisi tehdä niin sanotuille poikkeaville henkilöille. Sen sijaan kysymys on siitä, mitä pitäisi tehdä ympäristölle, jotta normaalit erot ihmisten välillä hyväksyttäisiin normaaleiksi. Tässä mielessä integraatio merkitsee haastavaa tarvetta uudistaa normaalia opetusta.
(Emanuelsson 2001,127.)

2.2.2. Tutkimuksen integraatiomuodot

Integraation käsitettä koulussa ovat käsitelleet Söder 1979 sekä Ikonen ja Moberg 1982.
Integraatiossa voidaan erottaa neljä muotoa : fyysinen, toiminnallinen, sosiaalinen ja yhteiskunnallinen integraatio.

Fyysisellä integraatiolla tarkoitetaan fyysisen etäisyyden vähentämistä poikkeavan ja muiden välillä joko sijoittamalla yksittäinen oppilas yleisopetuksen luokkaan tai liittämällä erityisluokka yleisopetuskoulun yhteyteen. Jos fyysiseen integrointiin ei liity yhteisöllisyyden
tavoitteleminen eikä yksilöllisen opetuksen järjestäminen, käytetään meillä nimitystä "säästöintegraatio". Toiminnallisessa integraatiossa eri opetusmuodot käyttävät yhteisiä resursseja, toimivat yhdessä ja tekevät yhteistyötä. Sosiaalinen integraatio ilmenee ryhmien myönteisenä sosiaalisena vuorovaikutuksena. Koulun jälkeen korostuu yhteiskunnallinen integraatio, joka tarkoittaa yksilön sijoittamista yhteiskuntaan yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Tämän taustalla on pyrkimys mahdollisuuksien, oikeuksien ja velvollisuuksien yhdenmukaistaminen poikkeavien ja muiden yhteisöelämässä. (Moberg 2001, 85.)

Moberg (2001) kuvaa integraatiota prosessina, jolloin kaikkien oppilaiden opettaminen yhdessä (fyysinen integraatio) synnyttää yhteistoimintaa ja yhteistyötä ( toiminnallinen integraatio), mikä edesauttaa kaikkien osallistujien kehittymistä, toisten hyväksymistä ja myönteisten sosiaalisten suhteiden syntymistä (psykologinen ja sosiaalinen integraatio) ja luo pohjaa myöhemmälle koulun jälkeiselle ihmisten tasa-arvolle yhteisessä yhteisössä
( yhteiskunnallinen integraatio).(Moberg 2001, 85.)

Fyysisen integroinnin mahdollisuudet riippuvat Mobergin (2001) mukaan kolmesta tekijästä; oppilaasta, opettajasta ja opetuksesta sekä hallinnollisista ja muista kehystekijöistä. Opettajaan liittyviä integraation edellytyksiä ovat:

• opettajan saama koulutuksen määrä ja laatu
• opettajan aikaisemmat kokemukset
• oppilaiden halukkuus työskennellä muiden kanssa
• koulujärjestelyjä koskeva joustavuus
• opettajan kyky arvioida yksilöllisiä opetustarpeita, asettaa tavoitteita, suunnitella opetusta
  ja arvioida oppilaan kehitystä
• opettajan kyky hyväksyä kaikkien oppilaiden oikeus saada opetusta vähiten rajoittavassa
  ympäristössä
• omakohtainen asenne integraatioon. (Moberg 2001, 95, 1982, 15.)

Integraatioajattelu perustuu Mobergin mukaan näkemykseen, jonka mukaan poikkeavilla oppilailla on oltava mahdollisuus saada opetusta mahdollisimman vähän rajoittavassa ympäristössä. Kulttuurivähemmistöt on luettu Mobergin uusimmissa tutkimuksissa erityisopetuksen piiriin kuuluvaksi. Täten integraatio yleisopetuksen luokkaan koskee myös maahanmuuttajaoppilaita. (Moberg 2001, 84.)

<< edellinen | seuraava >>