Opetus Maahanmuuttajaoppilaat suomalaisessa peruskoulussa

<< edellinen | seuraava >>

1.3. Maahanmuuttajaoppilaiden opettajalle asetetut vaatimukset

Opettajat, jotka saavat maahanmuuttajaoppilaan luokalleen odottamatta, ovat kaikkein tukalimmassa tilanteessa. Mitään alkuvalmisteluja ei ole voitu tehdä. Opettaja ei ole myöskään ehtinyt valmistaa luokan tai koulun muita oppilaita uuden oppilaan tuloon.
Myöskään suvaitsevaisuuden merkitystä ei ole korostettu, eikä lasten vanhemmille ei ole ehditty tiedottaa asiasta. (Karanko 1994, 10-11; Peltonen 1998, 12.)

Toisesta kulttuurista tulevien oppilaiden opettamiseen on katsottu vaativan opettajalta erityistä, tiedollista, asenteellista ja taidollista kompetenssia. Tämän kompetenssin ydin on opettajan kyky tuntea omat kulttuuriset arvonsa ja lähtökohdat. Toiseksi opettajan tulisi pystyä arvioimaan opetusta toisesta kulttuurista tulevien näkökulmasta. Kolmanneksi opettajan olisi osattava valita opetus -ja ohjausmenetelmänsä niin, että hän ottaa huomioon oppilaan kulttuurisen ja yhteiskunnallisen viitekehyksen. (Matinheikki-Kokko 1999, 40.)

Miettinen (1998) erottaa tutkimuksensa perusteella neljä erilaista opettajatyyppiä. Ensimmäinen on assimiloiva monikulttuurinen opettaja, jonka mielestä lapsi hyväksyy suomalaisen kulttuurin nopeammin, jos hän oppii nopeasti suomen kieltä ja pukeutuu kuin suomalaiset. Ennakkoluuloja ei kulttuureista tiedostettu. Lisäksi toimintaa kuvasi assimiloiva opetustyyli ja yksipuolinen käsitys kulttuurista.

Toisena hän erotti rutiineihin tukeutuvan kasvattaja/opettaja - tyypin. Tällainen opettaja opettaa sääntöjä, seuraa tarkasti opetussuunnitelmaa ja siirtää oppisisällöt opetukseen soveltamatta niitä. Ennakkoluulot ovat tiedostamattomia ja maahanmuuttaja-taustainen oppilas nähdään oman kulttuurinsa edustajana. Opetustyyli on hyvin kurinalainen ja sääntöihin perustuvaa. Opettaja saattaa tuntea itsensä usein väsyneeksi ja uupuneeksi.

Humanistisen monikulttuurisuuden kasvattaja arvostaa omaa kulttuuriaan, mutta myöskin näkee toisten kulttuurin arvokkaana. Opettaja on tietoinen omista asenteistaan ja ennakkoluuloistaan ja hänellä on objektiivinen käsitys kulttuurista. Opetustapa on hyvin yksityiskohtaisiin asioihin ja kulttuureista saatuihin tietoihin perustuvaa. Lähestymistapa oppilaisiin on empaattinen. Tiedon sisältö on monikulttuurista suvaitsevaisuuskasvatusta.

Viimeinen opettajatyyppi, kriittinen monikulttuurinen kasvattaja, näkee kulttuuritaustan olennaisena osana oppilasta ja hänen identiteettiään. Opettajan opetustapa on oppilaskeskeistä. Hän on tietoinen myös omista asenteistaan ja kriittisyys on olennainen osa opettajan jokapäiväistä opettajana ja kasvattajana olemista. Oppilaan kohtaaminen lähtee empatiasta ja erilaisten opetusmenetelmien käytöstä opetuksessa. Hänellä on kyky tehdä työstään mielekästä ja kehityskelpoista. (Miettinen 1998, 66-81.)

Maahanmuuttajaoppilaiden opettajan rooli on laajempi kuin perinteisen suomalaisen luokanopettajan rooli. Monikulttuurisen opettajan lähtökohtana on jokaisen oppilaan hyväksyminen ainutkertaisena omana itsenään. Lisäksi hän antaa täsmällistä palautetta toiminnasta ja uusien asioiden oppimisesta. (Koppinen 1999, 149; Matinheikki-Kokko 1999, 40.) Opetuksen edellytetään vastaavan maahanmuuttajaoppilaan yksilöllisiä tarpeita. Opetuksen tulisi olla kokonaisvaltaista sekä sisällöllisesti ja ajallisesti oikein rytmitettyä. Opettajan tulisi ymmärtää maahanmuuttajien kulttuurisia lähtökohtia, toisaalta ohjata heitä suomalaiseen kulttuuriin sidottuun oppimisajatteluun, jossa korostuvat oppilaan oma-aloitteisuus ja itseohjautuvuus. Maahanmuuttajaoppilaiden opettajan odotetaan levittävän suomalaiseen oppimisympäristöön monikulttuurista katsomustapaa, jollaista maahanmuuttajien integrointi edellyttää. Alan yhteistyöperinteitä ei ole, joten opettajan on luotava ne itse. Maahanmuuttajaoppilaiden opettajan ammattirooli onkin monikerroksinen: hän on oppilashuoltaja, sulauttaja, selviytyjä, suomi toisena kielenä -taitaja, kaksikielinen opettaja, pätkätyöntekijä, rikastaja ja ohjaaja. Opettajalta ei kuitenkaan edellytetä Suomessa koulutuksellista pätevyyttä maahanmuuttajaoppilaiden opettamiseen, vaikka täydennyskoulutuksen merkitystä onkin korostettu useissa viranomaisten suunnitelmissa. (Matinheikki-Kokko 1999, 40; Koponen 2000, 40.)

<< edellinen | seuraava >>