Opetus Maahanmuuttajaoppilaat suomalaisessa peruskoulussa

<< edellinen | seuraava >>

1.2. Erilaiset maahanmuuttajaoppijat koulussa

Koulussa maahanmuuttajalapsi kohtaa uuden kulttuurin, uuden kielen, uudet käyttäytymissäännöt ja uuden opetustyylin. Opettajan ja oppilaan suhde voi olla erilainen kuin hänen kotimaassaan. Päivittäin hän saattaa miettiä omaa käyttäytymistään ja toisten arvaamattomalta tuntuvaa käyttäytymistä. Samoin suomalaisesta opettajasta ja luokkatovereista maahanmuuttajalapsen käyttäytyminen voi tuntua selittämättömältä. (Kosonen 1994, 192; Peltonen 1998, 10.) Turvallisuuden kaipuu on yksi maahanmuuttajaoppilaan tyypillisimmistä piirteistä. Kun kaikki on ympärillä muuttunut , haetaan jotain pysyvää ja turvallista. Oma opettaja on monelle lapselle se henkilö, josta hän hakee tukea. (Peltonen 1998,11.)

Maahanmuuttajaoppilaiden henkinen hyvinvointi ja integroituminen kouluun koskettaa lasten ja perheiden lisäksi useampaa suomalaista opettajaa ja luokkatoveria. Maahanmuuttaja- oppilaat tuovat konkreettista kansainvälisyyttä Suomeen. Lisäksi heidän kulttuurinsa, kielensä, tapansa ja kokemuksensa omasta maastaan voivat olla elävöittämässä suomalaista opetusta ja myös hälventämässä turhia ennakkoluuloja muita etnisiä ryhmiä kohtaan.

Viime vuosina maahanmuuttajamäärät ovat lisääntyneet samalla kun koulun taloudellisia resursseja on vähennetty, luokkakokoja suurennettu ja tukiopetusta vähennetty. Maahanmuuttajaoppilaat saattavat tulla luokkiin suoraan ulkomailta ja nämä suomen kieltä taitamattomat lapset aiheuttavat opettajille painetta resurssien vähetessä ja ryhmäkokojen kasvaessa. Toisaalta maahanmuuttajaoppilaat voivat tulla kouluun päiväkodista, valmistavasta luokasta tai muista kouluista eri paikkakunnilta. Mitä aikaisemmin koulu saa tiedon maahanmuuttajaoppilaan tulosta kouluun, sen parempi. Tällöin koululle jää enemmän aikaa erityisten opetusjärjestelyjen suunnitteluun ja materiaalin sekä mahdollisen koulutuksen hankintaan. Kouluilla olisi hyvä olla valmiina uusia maahanmuuttajaoppilaita varten lomake, missä selvitetään muun muassa maahanmuuttajaoppilaan henkilötiedot, äidinkieli, kansallisuus, kielitaito, uskonto, terveydentila, perhesuhteet ja aikaisempi oppimishistoria. (Koppinen 1999, 73.) Lomakkeen avulla opettajat saavat tietoa monikulttuurisen oppilaan taustaan ja elämänmuotoon liittyvistä tekijöistä, jotka joko auttavat tai vaikeuttavat koulumenestystä. Lisäksi opettaja pystyy lomakkeen perusteella kartoittamaan uuden koulutulokkaan osaamisalueet, joita hän asiantuntevasti käyttää oppimisen perustana ja oppilaan itsetunnon vahvistajana. Maahanmuuttajaoppilaan erityisosaamisen löytäminen, esilletuonti ja arvostaminen voivat osaltaan ehkäistä heidän syrjäytymistään. (Kosonen 1994, 193; Rekola 1994, 6; Helsingin kaupungin opetusvirasto 1999;Talib 2002, 121.)

Liisa Kosonen (2002) on laatinut kuusiportaisen jaottelun maahanmuuttajaoppilaiden voimavaroista ja tarpeista. Ensimmäiseksi voidaan erottaa osaavien oppilaiden ryhmä, joilla on hyvä pohjakoulutus ja opiskelumotivaatio. Toisena voidaan erottaa osaamiseen pyrkivät oppilaat, jotka ovat motivoituneita, mutta heillä on huono pohjakoulutus. Kotiin eristäytyvillä lapsilla ei ole motivaatiota opiskeluun ja he ovat usein masentuneita. Jengiytyvät nuoret taas hakevat sosiaalista hyväksymistä. Heillä on heikko koulutus, eivätkä he ole motivoituneita koulunkäynnistä. Lisäksi hän erottaa vielä yksin ilman perhettä tulleet sekä etnisen yhteisön hylkäämät kyseenalaistajat. Kouluun tulevilla maahanmuuttajaoppilailla voi siis olla kaikilla erilainen pohjakoulutus ja motivaatio. Tämän takia maahanmuuttajaoppilaiden avuksi on luotava mahdollisimman kattava tukiverkosto. (Kosonen 2002,150.)

Nämä eritasoiset maahanmuuttajaoppilaat saattavat kouluun tullessaan olla kotoutumiskriisissä, jonka aiheuttaa muutto uuteen maahan ja kulttuuriin. Tämä kotoutumiskriisi jakaantuu neljään eri vaiheeseen ja kestää noin viisi vuotta. Sopeutumisen ensimmäinen vaihe kuherruskuukausi eli "honeymoon" on täynnä kokemusta ihanasta uuden kulttuurin erilaisuudesta ja turvallisuudesta. Seuraava shokkivaihe kehittyy vähitellen. Ulkoisesti ihmiset näyttävät rauhallisilta, mutta sisällä he alkavat tuntea itsensä surulliseksi ja masentuneiksi. Reaktiovaiheessa heille paljastuu todellisuus ja he ryhtyvät käsittelemään sitä. Tässä vaiheessa ihmiset kokevat aggressiivisuutta, vihamielisyyttä, toivottomuutta ja pettymystä uuteen maahansa. Tällöin herää ajatus paluusta entiseen maahan. Varsinkin lapsissa ja nuorissa vaihe purkautuu voimakkaana aggressiivisina tunteina, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia koulussa, erityisesti huonona käyttäytymisenä tai haluttomuutena opiskella. Lopulta seesteisyysvaiheessa maahanmuuttajat pystyvät hyväksymään elämäntilansa ja alkavat taas nähdä myönteisiä asioita uudessa kulttuurissa. Maahanmuuttokriisi eroaa muista ihmisen kriiseistä siinä, että se kestää huomattavasti kauemmin kuin muut kriisit, erityisesti reaktiovaihe on pitempi. (Pollari 1999, 155-156.)

Lasten oman äidinkielen opetusta pidetään tärkeänä. Sen todetaan olevan ajattelun, itseilmaisun, viestinnän, sosiaalisten suhteiden ja maailmankuvan muodostumisen sekä kulttuurin siirron kehittämisen väline. (Peruskoulun opetussuunnitelma 1994, 44.) Maahanmuuttajien oman äidinkielen opetuksen yksi tärkeimmistä tehtävistä on myös toimia toisen kielen pohjana (Nguyen 1994,31;Lind 1999, 97-98.) Vuoden 1993 valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta määriteltiin koulun keskeisimmiksi arvoiksi kansainvälisyys, suvaitsevaisuus ja erilaisuuden hyväksyminen. Koulun tulee huolehti lasten oman äidinkielen ja identiteetin säilymisestä sekä järjestää maahanmuuttajaoppilaille tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Uusi perusopetuslaki ( 628/1999 ) asettaa maahanmuuttajalapset samanarvoisiksi suomen kansalaisten kanssa. Heillä on oikeus saada suomen kielen opetusta eri tukimuotoineen niin, että he saavuttavat suomen kielessä toimivan kaksikielisyyden tason. Valitettavasti käytäntö ja periaatteet ovat opetusalallakin kaukana toisistaan (Kosonen 1994, 219).

<< edellinen | seuraava >>