Koulun arki Monikulttuurisen koulun arkea ja juhlaa

<< Takaisin kysymyslistaan | Seuraava kysymys >>

1. Miksi yhteistyö maahanmuuttajaperheiden kanssa on tärkeää?

Uusi opetussuunnitelma korostaa kodin ja koulun yhteistyötä. Maahanmuuttajien opetuksessa yhteistyön merkitys korostuu erityisesti. Yhteistyö monikulttuuristen kotien kanssa saattaa tuntua työläältä ja ehkä pelottavaltakin. Tärkeää on kuitenkin luoda keskustelulle mahdolliset puitteet jo heti oppilaan koulunkäynnin alussa. Liian usein yhteydenotto maahanmuuttajataustaisten oppilaiden koteihin tapahtuu vasta ongelmatilanteessa.

Maahanmuuttajaperheiden kanssa yhteistyö vie aikaa. Voisi ehkä sanoa, että siihen, mihin keskivertosuomalaisperheen kanssa asioimiseen riittää "vanhempainvartti", tarvitaan suomea taitamattoman perheen kanssa nelinkertainen aika. Kiireettömyyden tuntu on avoimen ja tuloksekkaan yhteistyön tärkein edellytys. Monissa yhteisöllisissä kulttuureissa vältellään ikävistä asioista puhumista, etenkin viranomaisten kanssa. Suomalaisopettajien "suoraan asiaan-tyyli" saattaa tuntua hämmentävältä ja lukita keskustelun heti alkuvaiheessa. Nyrkkisääntönä voisi todeta, että, mitä isommasta asiasta on kyse, sitä enemmän kannattaa varata aikaa, sekä yksittäisiin tapaamisiin että myös tapaamisten lukumäärään. Vanhemmille tulee syntyä mielikuva, että heitä kuunnellaan tasavertaisina keskustelijoina.

Pakolaisperheiden tausta voi olla traumaattinen. Fyysisten vammojen ja sairauksien lisäksi pakolaisena oloon ja sitä edeltäneeseen aikaan saattaa liittyä useita henkiseen tasapainoon vaikuttaneita kokemuksia. Monet vanhemmat ovat pakolaisuuden myötä joutuneet luopumaan lähes kaikesta. Tutun fyysisen, kielellisen ja kulttuurisen ympäristön lisäksi useat ovat menettäneet yhteiskunnallisen asemansa: sosiaaliset verkostot, elintason ja ammatin. Mahdollisesti ainoa pääoma, mitä heidän mukanaan on kulkenut, on arvot ja asenteet. Ei siis ihme, jos vanhemmat haluavat kaikin voimin pitää kiinni joistakin yksittäisistä periaatteista ja ylilyöntejäkin tapahtuu. Lapset ja nuoret integroituvat valtakulttuuriin helpommin kuin heidän vanhempansa ja imevät etenkin pintakulttuurin ilmiöt nopeasti. Vanhemmat ovat usein aiheellisestikin huolissaan lastensa terveen kasvun turvaamisesta kaksi- tai monikulttuurisessa ilmastossa sekä oman kulttuuriperintönsä säilymisestä ja siirtämisestä. Opettajan tehtäväksi jää vanhempien informoiminen siitä, että monikulttuurinen koulu pyrkii assimilaation sijaan integroimaan oppilaansa siten, että se parhaansa mukaan tukee lapsen kasvua monikulttuurisuuteen. Kokemuksemme yhteistyöstä maahanmuuttajaperheiden kanssa ovat suurimmaksi osaksi myönteisiä.

Vanhemmat ovat aina ensisijaisia lapsensa asiantuntijoita. Opettaja voi tukea kotia sen kasvatustehtävässä kyselemällä ja keskustelemalla esimerkiksi lapsen työskentelytottumuksista ja rajoista, vanhempien käyttämistä palkkioista ja rangaistuksista. Asiantuntijuutta kannattaa käyttää pidättyväisesti eikä kotien yksityisasioihin voi puuttua. Oppilasta koskevissa hankalissakin tilanteissa koulun moniammatillinen työryhmä voi yhdessä miettiä, kuka tai ketkä ovat yhteydessä lapsen vanhempiin ja miten. Opettaja ei saisi ryhtyä toisen kulttuurin tai uskonnon asiantuntijaksi siitäkään huolimatta, että hän arvioisi vanhempien mielipiteiden tai toiminnan johtuvan jostakin muusta kuin esimerkiksi suoraan uskonnollisista syistä. Kannattaa muistaa, että emmehän me yhtenäiskulttuurissa kasvaneet valtakulttuurin edustajatkaan aina ajattele tai toimi samalla tavalla. Ei siis ole ihme, jos kasvatuksellisia eroja esiintyy maantieteellisesti, uskonnollisesti, poliittisesti ja sosioekonomisesti sekä sivistyksellisesti heterogeenisten etnisten ryhmien sisällä. Turhia yleistyksiä on syytä varoa.

<< Takaisin kysymyslistaan | Seuraava kysymys >>