Opetus Maahanmuuttajalapset ja suomen kielen opiskelu peruskoulun 1. luokalla

<< edellinen | seuraava >>

1. Johdanto

Kaksi- ja monikielisyys on Euroopan unionin kielipolitiikan tavoitteiston ytimessä. Käytännössä kielten moninaisuuden tukeminen ja tasapainoisen kielellisen kehityksen takaaminen ei kuitenkaan aina ole yksinkertaista. Koulun haasteeksi muodostuu hyvin erilaisista kulttuurisista ja kielellisistä taustoista tulevien lapsien vastaanottaminen ja heidän oppimisensa tukeminen ja ohjaaminen. Lapsen kielitaito on koulunkäynnin kannalta ensimmäinen kartoitettava tekijä, koska kieli toimii koulussa hyvin pitkälle opetuksen ja kasvatuksen välineenä. Kielitaidon merkitys heijastuu lapsen elämässä laajalle - viime kädessä puhutaan lapsen integroitumisesta yhteiskuntaan.

Kun kaksikielinen lapsi aloittaa koulunkäynnin, kielten kehittyminen joutuu ensimmäiseen taitekohtaan. Maahanmuuttotaustaisilla lapsilla tämä taitekohta voi olla erityisen merkittävä, koska heidän äidinkielensä harvoin saa koulussa kovinkaan suurta jalansijaa. Lapsen kielten käyttö saattaa siis koulun alkaessa muuttua varsin voimakkaasti.

Väitöskirjatutkimuksessani seurattiin kouluvuonna 2000-2001 kahdenkymmenen maahanmuuttajalapsen ensimmäisen kouluvuoden etenemistä kielellisestä näkökulmasta Turun normaalikoulussa. Tavoitteenani oli lasten kielitaidon kokonaisarviointi ja heidän kielellisen kehityksensä kartoittaminen. Pääpaino oli suomen kielen (suomi toisena kielenä) oppimisprosessien keskeisten osa-alueiden kehityksen seuraamisessa. Kielellisen kehityksen osa-alueista kartoitettiin niin puhumisen, kuullun ymmärtämisen, kielellisen tietoisuuden ja luku- ja kirjoitustaidon kehittymistä.

Suomi toisena kielenä -tutkimuksia on julkaistu toistaiseksi vähän. Pääosin tutkimukset ovat keskittyneet aikuisten ja murrosikäisten suomen kielen oppijoiden tutkimiseen, lapsiin liittyvä suomi toisena kielenä -tutkimus on vielä harvinaista. Tässä artikkelissa esittelen oman väitöskirjatyöni myötä keräämiäni kokemuksia maahanmuuttajalapsista ja heidän ensimmäisen luokan koulutaipaleestaan. Tutkimusjoukkoon kuului kaksitoista poikaa ja yhdeksän tyttöä. 11 tutkimusjoukon lapsista on syntynyt Suomessa, neljä heistä on tullut Suomeen ½-1 -vuotiaana, yksi 2 -vuotiaana, neljä 4-5 -vuotiaana ja yksi 6-vuotiaana. Näin ollen otokseen kuului siis niin lapsia, jotka ovat olleet Suomessa koko ikänsä, kuin lapsia, jotka olivat olleet täällä vasta vuoden tai pari. Tutkimusjoukko kuvastaa Suomelle tyypillistä maahanmuuttajien jakaumaa siinä suhteessa, että venäjän- ja vironkielisten lasten osuus on suuri (venäjää äidinkielenään puhuu kahdeksan lasta ja viroa kaksi). Muut äidinkielet olivat albania (1), arabia (3), assyria (1), kurdi (2), somalia (1), suomi (1), thai (1) ja vietnam (1).

Painopisteeni on tässä artikkelissa lukemisen ja kirjoittamisen oppimisessa, koska näiden taitojen oppiminen on ensimmäisen luokan tavoitteiston ytimessä ja toisaalta näiden taitojen oppimisprosessi saattaa olla maahanmuuttajalapselle hyvinkin hankala eri kielien roolien ollessa lapselle osittain selkiytymättömiä. Seuraavassa käsittelen ensin lyhyesti oppijan kieltä ja toisella kielellä lukemista ja kirjoittamista teoreettisemmasta näkökulmasta. Tämän jälkeen siirryn kuvaamaan ensiluokkalaisten oppijan kieltä lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen saralta ja lopuksi pohdinnassa hahmottelen kielellisestä näkökulmasta syntyviä opetuksen haasteita.

<< edellinen | seuraava >>