Opetus
Maahanmuuttajaoppilaat
suomalaisessa peruskoulussa
<<
edellinen | seuraava
>>
1. Johdanto
Monikulttuurisuus
näkyy selvästi koko ajan kansainvälistyvässä
yhteiskunnassamme. Koulu ei tässä suhteessa muodosta
poikkeusta. Maahanmuuttajaoppilaiden määrä
kouluissamme onkin lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen
aikana selvästi. Suomen perusopetuksen kouluissa opiskelee,
opetushallituksen lokakuussa 2001 kokoaman tilaston mukaan,
noin 13260 maahanmuuttajaoppilasta. Tässä oppilasryhmässä
on taustaltaan hyvin erilaisia lapsia ja nuoria. Suurimpia
oppilasryhmiä ovat venäläiset, virolaiset,
somalit ja entisen Jugoslavian ja Irakin alueelta tulleet
oppilaat. Kouluissamme opetettiin lukuvuonna 2000-2001 oppilaiden
omana äidinkielenään 49 eri kieltä (Väestörekisterikeskus
2003). Mikäli ennuste maahanmuuton jatkumisesta nykyisessä
laajuudessa toteutuu, maahanmuuttajaoppilaiden lukumäärä
vuonna 2010 tulisi olemaan noin 180 000 ja perusopetuksessa
opiskelevien määrä oletetaan olevan noin 15
000 (Koponen 2000, 15). Tämän vuoksi kaikilla opettajilla
tulisi olla valmiudet maahanmuuttajaoppilaiden opettamiseen.
Tämä tarkoittaa toisaalta monikulttuurista näkökulmaa
opetettaviin asioihin ja toisaalta kaksikielisyysdidaktiikan
käyttämistä kaikessa opetuksessa.
Keskeistä on, miten hyvin koululaitoksemme pystyy auttamaan
maahanmuuttajaoppilaita kotoutumaan Suomeen. Onnistunut kotoutuminen
edellyttää suomi toisena kielenä opetuksen
ja oman äidinkielen opetuksen järjestämistä
sekä oppilaan muun oppimisen ja kulttuurin tukemista.
Monikulttuurisuuden kohtaaminen voi olla opettajille rankka
kokemus ja siihen voi liittyä monenlaisia ongelmia (Pollari
1999, 161; Koponen 2000, 40). Toisaalta koulujen monikulttuurisuus
on haaste opettajille ja koko kouluyhteisölle. Haasteisiin
vastaaminen onnistuu yhteistyötä tehden ja suvaitsevaisuutta
korostaen. (Sarkkinen 1999, 121,124.)
Nykyisessä peruskoulussa yksi keskeisimpiä asioita
on työn tuloksien ja opetusjärjestelyjen toimivuuden
arviointi. Maahanmuuttajien kanssa työskentelevien opettajien
työtä värittää usein joko todellinen
tai liioiteltu vaikutelma häiriöiden ja ongelmien
lisääntymisestä sekä niistä aiheutuva
riittämättömyyden tunne. Ongelmien ja häiriöiden
syyt ja ratkaisumallit vaihtelevat tapauskohtaisesti. Yleistyksiä
näiden perusteella on hankala tehdä.
Lähes kymmenen vuotta maahanmuuttajaoppilaiden koulunkäynnin
erilaisia vaiheita seuranneena olen huomioinut, että
suomalainen koulukulttuuri, opettajien kokemukset ja asenteet
ovat keskeisessä asemassa kehitettäessä koulua
maahanmuuttajalasten kannalta rohkaisevampaan suuntaan niin,
että heidän erilaiset taustansa hyödynnettäisiin
positiivisena voimavarana.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää
kirjallisuuden perusteella
- Millaiset edellytykset peruskoululla on integroida maahanmuuttajaoppilaat
yleisopetukseen.
- Millaisia opetusmalleja ja tukitoimia tarvitaan ja
- Minkälaisia yleisopetukseen integroitujen maahanmuuttajaoppilaiden
kanssa
työskentelevien opettajien kokemukset ja ongelmat ovat
Lisäksi tässä tutkimuksessa laaditaan lomake
tiedonkulun lisäämiseksi päiväkodin ja
koulun välillä maahanmuuttajalapsesta. Kun koulu
saa tiedon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kouluun tulevista
maahanmuuttajaoppilaista, helpottuu sekä opettajan että
maahanmuuttajaoppilaan koulun aloittaminen.
<<
edellinen | seuraava
>>
|