Opit jo, että Afrikan valtioiden rajat piirrettiin Euroopassa. Siksi rajat ovat erilaisia Afrikassa kuin muualla maailmassa. On tärkeää tietää myös muita asioita Afrikan historiasta, että voi ymmärtää, millainen Afrikka on juuri nyt.

Afrikasta on löydetty maailman vanhimmat ihmisen jäännökset, ihmisfossiilit (nykyisessä Tansaniassa, Keniassa ja Etiopiassa). Pystyasento ja kahdella jalalla käveleminen olivat edullisia ominaisuuksia, kun metsät alkoivat kauan sitten harveta itäisessä Afrikassa. Mantereelle oli syntynyt repeämä ja vuoristo sateita estämään. Suuri yhtenäinen metsä muuttui pieniksi erillisiksi metsiköiksi. Pystyasennossa pääsi liikkumaan tehokkaammin hajallaan olevista metsiköistä toiseen ruokaa etsiessään. Pystyasennosta alkoi ihmisen evoluutio, kehityshistoria. Siksi ensimmäiset ihmiset kehittyivät itäisessä Afrikassa.

Afrikkalaisten kaukaisesta menneisyydestä) ei tiedetä kovin paljon. Ennen kuin Saharan autiomaa alkoi kuivua noin 5000 vuotta sitten, se oli ollut asutettu ruohosavanni. Siitä kertovat kalliosta löydetyt vanhat piirrokset, joissa on metsästäjiä.

Niili oli yksi niistä suurista joista, joiden rannoille syntyivät koko maailman ensimmäiset kaupunkikulttuurit. Niilin hedelmällisessä laaksossa kehittyi yksi koko maailman historian tärkeimmistä kulttuureista, faaraoiden Egypti. Niili tulvi joka vuosi ja kuljetti hedelmällistä lietettä rannoille. Tuo maa oli hyvää viljelysmaata ja tuotti suuren sadon. Siitä riitti niin paljon, että kaikkien ihmisten aika ei enää kulunut pelkästään ruoan hankkimiseen ja valmistamiseen. Keksittiin uusia viljelykasveja. Pellavasta valmistettiin kankaita ja vaatteita. Syntyi erilaisia ammatteja. Egyptiläisten kulttuurista kertovat monet hautalöydöt. Haudoissa on piirroksia ihmisten elämästä ja työnteosta, sodista ja uskonnosta. Egyptiläisillä oli oma kirjoitus, jota tiedemiehet oppivat lukemaan. Siksi tiedämme Egyptin tuhansia vuosia kestäneestä kulttuurista niin paljon.

Egyptiläisten taito viljellä maata levisi myös Länsi-Afrikkaan. Yli 200 vuotta sitten siellä tunnettiin rauta ja osattiin tehdä siitä työkaluja. Historiassa tuosta ajasta puhutaan Nokin kulttuurista. Nokit olivat taitavia kuvanveistäjiä ja he tekivät sekä raudasta että terrakotasta pieniä patsaita. Niitä on löydetty.

Punaisen meren rannalla sijaitsivat Kushin ja Aksumin kuningaskunnat . Kushilaiset valloittivat koko Egyptin ja olivat alueen hallitsijoita yli 500 vuotta. Heillä oli oma kirjoitettu kieli ja he kävivät kauppaa ympärillä olevien kanssa. Aksumin kuningaskunta valloitti 1700 vuotta sitten kushilaisten alueen. Aksumin kaupunki oli alueen suuri kauppakeskus. Kaupungin rauniot voit vieläkin nähdä nykyisessä Etiopiassa. Aksumiin levisi kristinusko kauppiaitten mukana. Nykyisen Etiopian asukkaista suurin osa on kristittyjä.

Välimeren rannalla olevaan pohjoiseen Afrikkaan tulivat kauppamiehet ja valloittajat. Ensin Kreikan Aleksanteri Suuri, sitten roomalaiset, sitten arabialaiset. Arabialaiset toivat mukanaan islamin uskonnon 600 -luvulta lähtien. Siksi nykyisen Pohjois-Afrikan asukkaat ovat muslimeja myös nykyään.

Ghanan kuningaskunta kävi kauppaa 1000 vuotta sitten kullalla. Valtavat karavaanit kulkivat Saharan autiomaan poikki Ghanaan vaihtamaan kankaita, mausteita ja työkaluja kultaan. Ghanalaisten kultakauppa siirtyi myöhemmin malilaisille. Nyt vuorostaan Malista tuli kauppakeskus, jossa kultaa vaihdettiin muuhun tavaraan. Kauppiaitten mukana Maliin tuli myös islamin uskonto. Djennen moskeijaan vaelsi oppineita muslimeja kaikkialta Arabiasta ja Afrikasta. Malin suuruuden aika päättyi, kun songhailaiset valloittivat malilaisten kauppapaikat. Shonghain kauppakeskus oli Timbuktu. Sinne saapui kauppiaita ja muuta väkeä halki autiomaan. Matka oli pitkä ja vaivalloinen. Vaivat palkittiin perillä Timbuktussa, jossa mausteet vaihdettiin kultaan tai taatelit kankaisiin.

Djennen moskeija. Kuva Juhani Kaukoranta

Noin 1000 vuotta sitten Länsi- ja Keski-Afrikkaan syntyi kaksi tärkeää valtakuntaa:Jorubien maa ja Beninin kuningaskunta. Jorubeilla oli oma erikoinen uskonto. Uskonto näkyi heidän rakennuksissaan ja taiteessaan. Jorubat veistivät kivestä kauniita patsaita ja esineitä. Rannikon asukkaat kävivät kauppaa kullalla ja norsunluulla, sisämaassa oli kaivoksia ja taivavia metsästäjäkansoja. Heistä kuuluisimpia olivat shonat. Nykyisessä Zimbabwessa asuu yhä shona –heimon jälkeläisiä. Beninin valtakunta kukoisti monta sataa vuotta. Beniläiset kävivät kauppaa myös eurooppalaisten kanssa. Yhtä kukoistava oli myöhemmin Ojon valtakunta.

Monia taisteluja alueista käytiin pienten Länsi- ja Keski-Afrikan kuningaskuntien välillä vuosien kuluessa. Kun eurooppalaiset alkoivat 1600 –luvulla rakentaa kauppa-asemia, oli siellä paljon erilaisia, pieniä kuningaskuntia. Niiden asukkaat harjoittivat maanviljelystä, heillä oli kultakaivoksia ja paljon taitavia käsityön tekijöitä. Etelä-Afrikassa hallitsivat zulut, jotka taistelivat myöhemmin eurooppalaisia uudisasukkaita vastaan.

Euroopasta lähti valtavasti ihmisiä asuttamaan Amerikkaa 1600 -luvulta lähtien. He perustivat Karibian meren saarille ja myöhemmin myös muualle Amerikkaan valtavia maatiloja, joita sanottiin plantaaseiksi. Siellä viljeltiin teetä, kahvia, sokeria ja puuvillaa. Plantaaseille tarvittiin työväkeä. Sinne alettiin tuoda Afrikasta orjia. Eurooppalaisilla oli Länsi-Afrikan rannikolla kauppapaikkoja. Tärkeä kauppapaikka oli portugalilaisten perustama Sao Jorge de Mina -linnoitus. Afrikasta rahdattiin laivoihin miljoonia ihmisiä orjatyövoimaksi. Joidenkin afrikkalaisten kuningaskuntien hallitsijat auttoivat eurooppalaisia orjien saamisessa. Vihollisheimon ihmisiä vaihdettiin portugalilaisten tuomiin tavaroihin. Useat orjat kuolivat pitkän laivamatkan aikana. Amerikassa heidät myytiin plantaasien omistajille. Ihminen oli kauppatavara samoin kuin tee, kahvi ja kotieläimet. Orjan omisti toinen ihminen.

Valtavien ihmisjoukkojen menettäminen oli afrikkalaisille kuningaskunnille tuhoisaa. Orjakauppa aiheutti sotia eri kansojen välille. Se vahingoitti kaikkia elinkeinoja. Ihmiset joutuivat eroon perheistään. Orjakauppa runteli Länsi- ja Keski-Afrikan. Itä-Afrikassa ihmisiä myytiin ja ostettiin myös. Arabikauppiaat myivät afrikkalaisia työvoimaksi arabimaihin sekä maatiloille, joita arabialaiset omistivat Afrikan puolella. Orjiksi myytyjen ihmisten luku oli Itä-Afrikassa pienempi, mutta heitäkin oli tuhansia.

Eurooppalaiset vahvat valtiot alkoivat kilpailla Afrikasta 1800 –luvulla. Afrikka oli rikas maanosa, josta saatiin raaka-aineita teollisuudelle. Ihmisiä kiinnosti myös maanviljely Afrikassa. Eurooppalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Afrikkaan. He suosivat niitä afrikkalaisia, jotka tekivät heidän kanssaan yhteistyötä. Eurooppalaiset eivät kohdelleet Afrikan alkuperäisiä asukkaita hyvin. He veivät Afrikkaan omat tapansa eivätkä kunnioittaneet niitä tapoja, joita siellä oli. Afrikkalaisia otettiin työhön eurooppalaisten kaivoksiin, maatiloille ja tehtaisiin, mutta heille ei maksettu riittävää palkkaa. Heistä tuli köyhiä samaan aikaan, kun uudet asukkaat rikastuivat myymällä raaka-aineita ja elintarvikkeita Eurooppaan. Eurooppalaisilla oli aseita, uudenaikaisia työkaluja ja koneita. He ottivat helposti parhaat maat ja luonnonrikkaudet itselleen. Koko Afrikka jaettiin Euroopan valtioiden siirtomaiksi kaukana Saksassa. Eurooppalaiset Afrikkaan kouluja, yliopistoja, sairaaloita ja kirkkoja. He veivät siirtomaihin eurooppalaisten valtioiden hallitsemistavat. Vaikka tämä hyödytti myös Afrikan alkuperäisiä asukkaita, olivat monet asiat Afrikan ihmisten tarpeisiin aivan vääriä. Tämä huomattiin silloin, kun Afrikan valtiot itsenäistyivät 1900 –luvulla. Monien Afrikan valtioiden vaikeudet nykyisin ovat seurausta siitä, että siirtomaavalta kesti niin kauan.

Katso sanastosta
islam
moskeija
muslimi
kulttuuri
orja
plantaasi
siirtomaa
siirtomaavalta