Afrikan luonnon historia on täynnä jännittäviä tapahtumia. Miljoonien vuosien kuluessa olosuhteet Afrikassa ovat vaihdelleet. Tuloksena on suuri joukko erilaisia elinympäristöjä, joita ei ole missään muualla Maapallolla.

 Maapallon mantereet olivat kauan sitten yhdessä. Kuvittele, miten helposti voisit ”uittaa” Afrikan kiinni Amerikan mantereeseen. Mantereet alkoivat irrota toisistaan 180 miljoonaa vuotta sitten.

Mantereiden ja merien alla ovat suuret mannerlaatat, jotka kelluvat maan alemman kerroksen päällä. Mannerlaatat liikkuvat. Tulivuoren purkaukset ja maanjäristykset syntyvät, kun mannerlaatat liukuvat hieman toistensa päälle. Mannerlaattojen liikkumisesta seurasi se, että niiden päällä olevat mantereet irtosivat toisistaan.

Miljoonia vuosia kului ja Afrikka oli metsän peittämä. Sitten tapahtui taas mantereen repeämä. Nykyisen Itä-Afrikkaan kohosi repeämisen jälkeen korkea vuoristo. Vuorten takia tuuli ei enää puhaltanut vapaasti lännestä itään. Sadepilvet eivät päässeet vuorten yli. Vuoret olivat kuin sateenvarjo. Metsät niiden takana eivät enää saaneet riittävästi sadevettä. Ne muuttuivat vähitellen savanniksi, pensastoksi ja pieniksi metsiköiksi.

Mannerlaatat liikkuivat Afrikan alla taas 12 miljoonaa vuotta sitten. Silloin Afrikan itäiselle puolelle syntyi valtava, pitkä laakso. Laakso kulkee pohjoisesta etelään kuin valtava oja, jonka reunat ovat usein jyrkkiä. Laaksoa sanotaan hautavajoamaksi. Kun vajoama syntyi, alkoivat kasvillisuus ja eläimet sen eri puolilla muuttua. Ennen eläimet samoin kuin kasvien siemenet olivat levinneet esteettömästi. Nyt väliin tuli este. Lajit alkoivat kehittyä erilaisiksi eri puolilla laaksoa. Laakson länsipuolella on nyt kosteiden sademetsien alue. Itäpuolella on savannia ja pensastoa.

Kaukaisen menneisyyden tapahtumien jäljet näkyvät Afrikassa yhä. Auringon lämpö, sateet ja tuulet sekä myöhemmin ihmiset ovat vaikuttaneet elinympäristöihin. Mereltä puhaltavat tuulet ja sateet ovat kuluttaneet maaperää. Kuva Juhani Kaukoranta

Savannien ja pensastojen alueella sataa harvoin. Sade tulee tiettynä aikana vuodesta. Ajanjaksoa kutsutaan sadekaudeksi. Kun ilma on kuumaa, vesi haihtuu nopeasti höyrynä. Kuivan kauden aikana joet ja pienet järvet ovat kuivuneet. Pohja on kovettunut eikä vesi imeydy kovan saven läpi syvemmälle maahan. Vesi tulvii, leviää ympäriinsä ja huuhtoo multaa pois. Myös tasaisella maalla puhaltava tuuli voi viedä multaa mukanaan. Tätä sanotaan eroosioksi. Eroosion vuoksi osa savannista on muuttunut aavikoksi. Puut estävät eroosiota. Niillä on pitkät juuret, joilla ne ottavat vettä pohjavedestä. Puut suojaavat muuta kasvillisuutta. Ihmisen toiminta on Afrikassa lisännyt aavikoitumista. Metsiä on poltettu ja kaadettu, kun ihminen on tarvinnut viljelysmaata. Puita on tarvittu polttopuiksi ruoan valmistukseen. Ihmisen karjalaumat ovat tallanneet maata kovaksi. Tätä on jatkunut kauan.

Ihmisten määrä Afrikassa on kasvanut nopeasti. Siksi maan kuluminen ja aavikoituminen ovat lisääntyneet. Kuva Juhani Kaukoranta

Mitä sinulle tulee mieleen, kun kuulet sanan Afrikka? Ehkäpä näet mielikuvissasi seeprojen laumat, juomaan vaeltavat norsut, leijonan lojumassa auringossa. Nämä eläimet elävät savannien alueella. Savannin ja pensaston alue on yhä suuri, vaikka osa siitä on aikojen kuluessa aavikoitunut ja osa on otettu viljelysmaaksi.

Kartasta voit nähdä, että sademetsien alue sijaitsee päiväntasaajan molemmin puolin Afrikan läntisellä puoliskolla. Sademetsät ovat maailman vanhimpia metsiä. Ne ovat kasvaneet tuhansien ja tuhansien vuosien aikana. Sademetsissä kasvaa valtava määrä eri puulajeja. Missään muualla et voi nähdä niin paljon erilaisia kukkakasveja kuin siellä. Sadat erilaiset lintulajit, hyönteis- ja sammakkolajit elävät sademetsissä. Sademetsiä on usein kutsuttu koko Maapallon keuhkoiksi. Sademetsien puut ja muut kasvit tuottavat yhteyttäessään happea maapallon ilmakehään. Samalla ne ottavat ilmasta suuria määriä hiilidioksidia. Näin ne ylläpitävät ilmakehän tasapainoa.