Kulttuurit Vietnamilainen kulttuuri

<< edellinen | seuraava >>

Elämää Vietnamissa

Vietnamilaisessa perheessä on jatkuva huoli toimeentulosta, selviämisestä ja tulevaisuudesta. Sosiaaliturvaa ei ole, perhe on tärkein sosiaaliturva. Kaikki perheenjäsenet osallistuvat yhteisen hyvän eteen. Naiset joutuvat tekemään erityisen paljon. He työskentelevät useimmiten tehtaissa tai maataloudessa ja hoitavat lisäksi perheen arjen. Lapset myyvät pähkinöitä tai tupakkaa kaduilla ja pojat pumppaavat pyöränkumeja kadunkulmissa.

Pakolaisuus

Pakolaisuuteen on sekä poliittisia että henkilökohtaisia syitä. Vuonna 1975 valta vaihtui, kun Etelä-Vietnam hävisi sodan. Henkilöt, jotka olivat olleet tavalla tai toisella tekemisissä amerikkalaisten kanssa, työskennelleet Etelä-Vietnamin armeijassa tai paenneet aikaisemmin Pohjois-Vietnamista etelään, pelkäsivät kostoa. Tällöin syntyi pakolaisuuden ensimmäinen aalto.

Toinen aalto syntyi, kun vuosina 1975-78 maasta lähti henkilöitä, jotka olivat palvelleet Etelä-Vietnamin hallitusta. Heille oli luvattu, että uusi hallitus ei kosta edellisen hallituksen virkailijoille. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkansa ja moni joutui vainotuksi ja pakotettiin uudelleenkasvatusleirille. Ihmisiä pakkosiirrettiin ja omaisuuksia takavarikoitiin. Sensuuri oli ankara ja liikkumista rajoitettiin. Maan talous alkoi luhistua ja siirryttiin säännöstelytalouteen, jolloin mustan pörssin kauppa kukoisti.

Pakolaisuuden kolmas aalto alkoi huhtikuussa 1978 ja kesti aina vuoteen 1988. Monet tämän vaiheen henkilöistä olivat olleet uudelleenkasvatusleirillä. Pakolaisuuden syyt olivat samoja kuin aikaisemminkin; ihmisoikeusloukkaukset.

Suurin osa länsimaihin tulleista pakolaisista on tullut suurilta pakolaisleireiltä Hongkongista, Malesiasta, Thaimaasta ja Indonesiasta. Jonkin verran on tullut myös perheen yhdistämisen kautta.

<< edellinen | seuraava >>