Kulttuurit Islamin maiden musiikki

<< edellinen | seuraava >>

Arabialaisen taidemusiikin kehitys

Arabialaisella musiikilla tarkoitetaan islamilaisen maailman perinteistä taidemusiikkia, sekä maallista että uskonnollista. Maantieteellisesti sen itäistä muotoa edustavat Egypti, Libanon, Syyria ja Irak ja läntistä Marokko, Algeria ja Tunisia. Kummankin perinteen pohjana on 600-800 luvulla Mekan ja Medinan alueella syntynyt hovimusiikki. Tätä aikaisemmalta ajalta tiedot arabien musiikista ovat satunnaisia ja vähäisiä. Vanhat kirjalliset lähteet kertovat huda- eli karavaanilauluista, joille rytmin antoi kamelien käynnin tempo. On tietoa myös gaina -lauluista, joita esittivät laulajattaret, jotka laulamisen ohella myös tarjoilivat ja viihdyttivät ihmisiä kauppakeskuksissa. Islamilaisella kaudella gaina -laulujen tilalle tulivat miespuolisten transvestiittien esitykset. Valloitusretket v.632-850 toivat arabialaiseen musiikkiin vaikutteita mm. Kreikasta, Roomasta ja erityisesti Persiasta. Nykypäivän arabialainen taidemusiikki pohjautuu tästä kehittyneeseen perinteeseen.

Klassisen arabialaisen musiikin kulta-aikaa oli 700-900 -luku. Tänä aikana kehitettiin myös arabialaisen musiikin teoria kreikkalaisen mallin pohjalta. Teorian luojat kehittivät monimutkaisia matemaattisia säveljärjestelmiä. Musiikki merkitsi heille yhteyttä maailmankaikkeuteen, musiikki oli sen olennainen osa. Üd -luuttu oli teorian kehittäjille tärkeä soitin, koska sen rakenne mahdollisti mikrointervallien käytön.

700 -luvulta lähtien matemaatikot ja filosofit loivat yhdessä musiikin virtuoosien kanssa monia erilaisia teoreettisia järjestelmiä. Kaikissa tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota melodisten ja rytmisten moodien erilaisiin rakenteisiin. Todellisuudessa teorian ja käytännön suhde oli vähäinen. Muusikot eivät merkitsemistapoja tarvinneet.

<< edellinen | seuraava >>