Kulttuurit Maahanmuuttaja-oppilaan itsetunto ja integraatio uuteen kulttuuriin

<< edellinen

Integraatio uuteen kulttuuriin

Kulttuuri on maailman hahmottamisen tapa. Kulttuuri on metakäsite, jonka kautta selittyy paljon, mutta joka sinänsä ei selitä mitään. Kulttuuri liittyy yhteisön tai yksilön tapaan elää, mitä myöskin määräävät koulutus, sosioekonominen asema ja sukupuoli. Kulttuuri ei ole staattinen, muuttumaton, vaan jatkuvasti muuttuva, johon ympärillä oleva yhteiskunnallinen muutosprosessi taloudellis-sosiaalisine tekijöineen vaikuttaa. Ihminen ei ole siis vain kulttuurin tuote vaan myös kulttuurin tuottaja ja siihen vaikuttaja. (Metsänen 2000, 183.)

Akkulturaatiolla tarkoitetaan uuteen kulttuuriin sopeutumista ja sitä muutosprosessia, jonka yksilö joutuu käymään läpi sopeutuessaan uuteen kulttuuriin. Akkulturaatio liittyy sosiokulttuuriseen ja psykologiseen kontekstiin ja se koskee niin uuteen kulttuuriin tulevia (pakolaisia, maahanmuuttajia) kuin myös näiden ryhmien kanssa tekemisiin joutuvia. (Metsänen 2000, 183.)

Akkulturaatio voi toteutua eri tavoin. Parhaimpana tapana pidetään integraatiota, joka tarkoittaa tässä tapauksessa sopeutumista uuteen kulttuuriin omat kulttuuriset ominaispiirteet säilyttäen. Toinen vaihtoehto on assimilaatio eli sulautuminen. Silloin maahanmuuttaja ei halua tai hänelle ei anneta mahdollisuuksia säilyttää omaa kulttuuri-identiteettiään. Separaatio eli eristäytyminen merkitsee eristäytymistä valtakulttuurista ja oman kulttuuritaustan korostamista. Marginalisaatio on akkulturaation ei-toivotuin vaihtoehto. Tällöin maahanmuuttaja elää elämäänsä yhteiskunnan rajamailla ilman kiinnekohtia omaan kulttuuriseen taustaansa ja uuteen kulttuuriympäristöön. (Metsänen 2000, 183.)

Sue ja Sue (1990) tarkastelevat uuteen kulttuuriin sopeutumista kehittämänsä prosessimallin kautta. Mallin on mukauttanut suomalaiseen muotoon Matinheikki-Kokko (1994). Prosessin vaiheet ovat seuraavat:

1. Oma maa mustikka - muu maa mansikka. Maahanmuuttaja on tyytyväinen, hän on päässyt pois raskaista olosuhteista. Uusi ja vieras näyttäytyy myönteisessä valossa.
   
2. Oma maa mustikka - muu maa mansikka ja mustikka. Maahanmuuttaja kokee ristiriitoja suhteessa uuteen kulttuuriin. Kieli on vaikeaa, talvet pimeitä ja ihmiset kylmiä.
3. Oma maa kaikin puolin mansikka - muu maa mustikka. Maahanmuuttaja kokee uuden kulttuurin vihamieliseksi, kaikki tuntuu vaikealta. Vastakkainasettelun kautta oma kulttuuri on hyvää ja vieras huonoa. Halu palata vanhaan ja turvalliseen: oma kulttuuri toimii puolustusmekanismina kaikille niille vaatimuksille, joita uusi kulttuuri edustaa.
4. Oma maa ei ihan niin mansikkaa - muu maa ei ihan niin mustikkaa. Maahanmuuttaja kyseenalaistaa molempien kulttuurien arvoja. Maahanmuuttaja kykenee itsereflektioon eikä tarvitse kulttuuria puolustusmekanismina.
5. Oma maa sekä mustikka että mansikka - muu maa sekä mansikka että mustikka. Maahanmuuttaja kykenee sovittamaan uuden ja vanhan yhteen ja näkee molemmissa hyvät ja huonot puolet. Yksilö näkee kulttuurisen integraation mahdollisuuden.
   (Matinheikki-Kokko 1994.)

Edellä mainitut prosessin vaiheet kukin maahanmuuttaja käy läpi yksilöllisesti. Maahanmuuttajan tausta ja kokemukset vaikuttavat siihen, miten hänen prosessinsa etenee. Toki myös maahanmuuttajan vastaanottajilla on oma osuutensa prosessin etenemisen suhteen. Ohjaavan toiminnan avulla voidaan edistää integraatiota.

Monikulttuurinen ohjaus ei ole sitä, että ohjaaja tietää paljon erilaisista kulttuureista. Se on ohjattavan kulttuuritaustan arvostamista ja huomioon ottamista hänen elämässään vaikuttavana tärkeänä tekijänä. (Metsänen 2000, 190.)

Ohjaavaa toimintaa edesauttaa huomattavasti, jos koulun henkilökunnalla on tietoisuus monikulttuurisen vuorovaikutuksen erityispirteistä, joista muutamia seuraavassa.

• Puhuminen ja verbalisointi korostuvat vain tietyissä kulttuureissa. Esim. Japanissa lapsia ja nuoria opetetaan puhumaan vain silloin, kun heitä puhutellaan.
  
• Kollektiivisissa kulttuureissa ei arvosteta syvällisiin psyykkisiin prosesseihin uppoamista. Kiinalaisen käsityksen mukaan voi tulla ongelmia, jos yksilö ajattelee jotain asiaa liian paljon.
  
• Monissa ei-länsimaisissa kulttuureissa henkilökohtaisista asioista puhuminen ei ole suotavaa, koska vaikeuksien katsotaan heijastavan koko perheen tilannetta.
  
• Länsimaisen rationalismin, järkeen ja syy-seuraussuhteeseen perustuva asioiden ja ilmiöiden selitysmalli ei päde kaikissa kulttuureissa. Monissa kulttuureissa luotetaan myös irrationaaliseen käsittelyyn ja päättelyyn.
  
• Kollektiivisen kulttuurin edustajat tyytyvät myös mielellään yhteisöllisyyteen eli ns. viisas mies voi päättää puolesta.
  (Metsänen 2000, 187-190.)

Lähteet

• Leppilampi A. & Piekkari U. 1998. Terve, Terve! Opitaan yhdessä oppimisen ja elämän taitoja. Kukkila: Salpausselän kirjapaino.
• Matinheikki-Kokko K. 1994. Suomen pakolaisvastaanotto - periaatteet ja käytäntö. Teoksessa Liebkind K. (toim.) aahanmuuttajat - Kulttuurien kohtaaminen Suomessa. Helsinki: Gaudeamus. Ss. 82-127.
  
• Metsänen R. 2000. Monikulttuurinen ohjaus. Teoksessa Onnismaa J., Pasanen H., Spangar T. (toim.) Ohjaus ammattina ja tieteenalana II. Ohjauksen toimintakentät. Juva: PS_kustannus Oy. Ss.180-195.
• Peltonen M. & Ruokotie P. 1992. Oppimismotivaatio. Teoriaa, tutkimuksia ja esimerkkejä oppimishalukkuudesta. Aavaranta.sarja. Keuruu: Otava.

<< edellinen