Oppilashuolto
Maahanmuuttajaoppilas koulun oppilashuollon asiakkaana
Peruskoulun oppilaat tarvitsevat oppilashuollon palveluita
monista erilaisista syistä. Keskitymme tässä
kirjoituksessa maahanmuuttajaoppilaiden psykososiaalisiin
ongelmiin. Tarkastelumme ulkopuolelle jäävät
yksiselitteisesti kognitiivisista syistä johtuvat koulunkäyntivaikeudet.
Kulttuurien kerroksellisuus
Maahanmuuttaja
joutuu uudessa kotimaassaan monella tavalla hankalaan elämäntilanteeseen.
Hän on omaksunut entisen kotimaansa kulttuurinormit ja
käyttäytymistavat, mutta samalla hänen pitäisi
nopeasti pystyä sopeutumaan uuden kotimaan kulttuuriin
ja yhteiskuntaan. Oma kulttuuri omaksutaan omakohtaisesti
ja syvästi elettynä välittömissä
kokemuksissa. Kun ihminen joutuu muuttamaan uuteen kotimaahan,
hänelle muodostuu uuden kotimaan maantieteellisistä
olosuhteista, uudesta, erilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta
uusi "elämismaailma". Tämän uuden
elämismaailman perusteella hän alkaa tulkita alkuperäistä
kulttuuri-identiteettiään. Tämä tulkittu
kuva alkuperäisestä kulttuurista on se, jonka hän
välittää lapsilleen. Tällä tavalla
alkuperäinen kulttuuri tulee uuden kulttuuritodellisuuden
kautta tulkituksi. Integraatioprosessi etenee näin monien
tulkintojen kautta. Jos lapset muuttavat uuteen kotimaahan
hyvin nuorina tai syntyvät siellä, he oppivat nopeasti
uuden kotimaansa kielen ja tavat. Lasten integraatioprosessi
alkaa siis elämänkaaren eri vaiheessa kuin heidän
vanhemmillaan ja etenee uuden kulttuuritodellisuuden lähtökohdista,
kun taas vanhempien integraatioprosessin lähtökohta
on tulkittu käsitys entisestä kulttuurista. Tämän
seurauksena lapset joutuvat kokemaan voimakkaita kulttuurienvälisiä
jännitteitä. Tämänkaltainen tilanne voi
olla psyykkisesti hyvin kuormittava, koska konflikti tapahtuu
lapsen ja vanhemman välillä, suhteessa, jossa emotionaaliset
siteet ovat vahvat.
Oppilas erilaisten kasvatuskäsitysten paineessa
Maahanmuuttajavanhempien ja suomalaisen koulun kasvatuskäsitykset
voivat poiketa huomattavasti toisistaan, joten lapsi saattaa
joutua hankaliin valintatilanteisiin. Selvitäkseen frustroivasta
valinnasta lapsi pyrkii olemaan lojaali kummallekin osapuolelle
ja valitsee sellaisen ratkaisumallin, joka ei ole selvästi
kummankaan, ei kodin eikä koulun kasvatuskäsityksen
mukainen. On mahdollista, että ratkaisumallit jäävät
latteiksi kompromisseiksi tai uusiin ongelmatilanteisiin johtavaksi
ylireagoinniksi. Tunnetta elämänhallinnasta ei synny
ja lapsi jää itseään ruokkivaan frustraation
noidankehään. Kasvatus maahanmuuttajaperheissä
voi olla lasten kasvua tiukasti sääntelevää
ja vapautta rajoittavaa. Vanhemmat eivät usko lapsen
kykyyn toimia oikein ja järkevästi silloin, kun
hän on kodin ja koulun kontrollin ulkopuolella: lapsiin
ei luoteta. Suomalaisessa koulussa usko lapsen kykyyn tehdä
itsenäisesti järkeviä ratkaisuja on vahva:
lapsilla on paljon vapauksia ja heihin luotetaan. Kodin ja
koulun käsitykset rankaisemisesta ja rangaistustavoista
voivat poiketa hyvin jyrkästi toisistaan. Lapsen kasvua
tiukasti sääntelevät vanhemmat pitävät
rankaisemista tärkeänä. Vaikuttaa joskus siltä,
että rankaiseminen on tärkeämpää
kuin se mihin rankaisemisella pyritään: käyttäytymisen
muutokseen. Koulussa rangaistukset ovat lieviä. Tiukan
kasvatuskäsityksen sisäistäneet vanhemmat näkevät
joskus lapsensa koulunkäyntiongelmien syyksi suomalaisen
koulun "huonon kurin" ja uskovat vain kovempien
rangaistusten ratkaisevan ongelmat.
Maahanmuuttajaoppilaiden koulunkäyntiongelmat ovat vaihtelevia
samalla tavalla kuin suomalaistenkin lasten. Heidän koulunkäyntiongelmiensa
selvittely ja ratkaisuyritykset koulun ja vanhempien yhteistyönä
vaihtelevat varsin paljon tapauskohtaisesti. Yleistyksiä
koulun ja maahanmuuttajavanhempien yhteistyöstä
on vaikea tehdä. Lapset osaavat usein vanhempiaan paremmin
suomen kieltä ja ovat paremmin integroituneet suomalaiseen
kulttuuriin. Vanhempien integraatioaste voi jossain määrin
ennustaa yhteistyön onnistumista. Jos vanhemmat osaavat
jonkin verran suomen kieltä ja ovat integroitumassa suomalaiseen
kulttuuriin ja jos heillä on toimivat yhteydet omaan
etniseen ryhmäänsä, on yhteistyö todennäköisesti
tuloksia tuottavaa. Integroituminen suomalaiseen kulttuuriin
ja toimivat yhteydet omaan etniseen ryhmään luovat
edellytykset suotuisalle maailmankuvalle ja häiriöttömälle
suhteelle omaan elämäntilanteeseen. Vaikeata ja
huonosti tuloksia tuottavaa on yhteistyö niiden maahanmuuttajavanhempien
kanssa, jotka eivät osaa suomen kieltä ja jotka
ovat hyvin vähän integroituneet suomalaiseen kulttuuriin.
Usein keskustelussa paljastuu näiden vanhempien syvä
ulkopuolisuus. He ovat suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan
ulkopuolella, täysin marginaalissa. Lisäksi on lähes
aina niin, että heillä ei ole yhteyksiä omaan
etniseen ryhmäänsäkään. Usein mielenterveysongelmat
ovat vaikuttamassa tai niitä on odotettavissa. Näiden
perheiden lapset selviävät usein koulutehtävistä
edellytystensä mukaan mutta saattavat oireilla psyykkisesti.
Edellä kuvatuissa tapauksissa, joissa vanhemmat ovat
jossain määrin integroituneet ja samalla ylläpitävät
toimivia yhteyksiä omaan etniseen ryhmäänsä,
lasten koulunkäyntiongelmat ovat "sosiaalisia":
tiukan ja säännellyn kotikasvatuksen perusteella
arvioidaan suomalaisen koulun "vapaa" kasvuympäristö
todellista paljon vapaammaksi ja tästä virhearviosta
seuraa ylireagointi.
Kaksi näkökulmaa kulttuuriin: kulttuurissa elävän
ja kulttuuria tarkastelevan ihmisen näkökulma
Käsityksemme eri kulttuureista perustuu usein sattumanvaraiseen
ja sirpaleiseen tietoon, jonka perusteella luomme stereotyyppisiä
käsityksiä eri kulttuureista. Vaikka yleistävä
tieto onkin turvallista ja ajatteluamme helpottavaa, on kuitenkin
tyydyttävä siihen tosiasiaan, että on paljon
sellaista, jota ei voida kulttuurista käsin selittää,
vaan on jätettävä tilaa yksilöllisten
ja ainutkertaisten käyttäytymispiirteiden vaikutukselle..
Näin on väistämättä siksi. että
yksilön elämänhistoria, hänen subjektiivinen
maailmankuvansa ja kulttuurinsa kietoutuvat erottamattomasti
yhteen.
Kulttuurissa elävää ihmistä voisi verrata
elokuvaan. Ihminen on mukana tässä elokuvassa, jonka
juonen ja puitteet hänen kulttuurinsa määrittelee.
Vaikka keräämme koko ajan tietoa muista kulttuureista,
emme koskaan pääse elokuvan tasolle vierasta kulttuuria
tutkiessamme. Kuvistamme muodostuu liikkumattomien kuvien
sarja, josta voi puuttua olennaisia kuvia ja jonka kuvat voivat
olla vaillinaisia. Kuitenkin kuvasarjamme voi täydentyä
vuorovaikutuksessa kulttuurissaan elävän ihmisen
liikkuvan kuvan kanssa.
Kun tietoa keräämällä yritämme parantaa
ja selkiyttää näkemystämme muista kulttuureista,
kuviamme uhkaa pirstoa jatkuva pyrkimyksemme etsiä yleistävää,
kaikkia koskevaa tietoa. Tämä on väistämätön
seuraus ihmisten samanlaisuutta korostavan ja ihmisistä
saatavan yleisen tiedon yliarvostuksesta. Tällä
yleisen tiedon etsinnällä on ainakin äärimmäisissä
tapauksissa ihmisiä massoittava luonne. Aito yksilöllisyys
jää helposti aliarvioiduksi. Kuitenkin aidon yksilöllisyyden
ymmärtämisen kautta puutteelliset kuvasarjamme voivat
merkittävästi täydentyä.
Pentti Tiitta
pentti.tiitta@utu.fi
Petri Tiitta
petri.tiitta@utu.fi
|