Moped
Lomakkeet
Opetus
Koulun arki
Terveys
Oppilashuolto
Koti ja koulu
Kulttuurit
Materiaalit
Kalenteri
Sivuinfo
Haku
 

Oppilashuolto

Maahanmuuttajaoppilas koulun oppilashuollon asiakkaana

Peruskoulun oppilaat tarvitsevat oppilashuollon palveluita monista erilaisista syistä. Keskitymme tässä kirjoituksessa maahanmuuttajaoppilaiden psykososiaalisiin ongelmiin. Tarkastelumme ulkopuolelle jäävät yksiselitteisesti kognitiivisista syistä johtuvat koulunkäyntivaikeudet.

Kulttuurien kerroksellisuus

Maahanmuuttaja joutuu uudessa kotimaassaan monella tavalla hankalaan elämäntilanteeseen. Hän on omaksunut entisen kotimaansa kulttuurinormit ja käyttäytymistavat, mutta samalla hänen pitäisi nopeasti pystyä sopeutumaan uuden kotimaan kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Oma kulttuuri omaksutaan omakohtaisesti ja syvästi elettynä välittömissä kokemuksissa. Kun ihminen joutuu muuttamaan uuteen kotimaahan, hänelle muodostuu uuden kotimaan maantieteellisistä olosuhteista, uudesta, erilaisesta kulttuurista ja yhteiskunnasta uusi "elämismaailma". Tämän uuden elämismaailman perusteella hän alkaa tulkita alkuperäistä kulttuuri-identiteettiään. Tämä tulkittu kuva alkuperäisestä kulttuurista on se, jonka hän välittää lapsilleen. Tällä tavalla alkuperäinen kulttuuri tulee uuden kulttuuritodellisuuden kautta tulkituksi. Integraatioprosessi etenee näin monien tulkintojen kautta. Jos lapset muuttavat uuteen kotimaahan hyvin nuorina tai syntyvät siellä, he oppivat nopeasti uuden kotimaansa kielen ja tavat. Lasten integraatioprosessi alkaa siis elämänkaaren eri vaiheessa kuin heidän vanhemmillaan ja etenee uuden kulttuuritodellisuuden lähtökohdista, kun taas vanhempien integraatioprosessin lähtökohta on tulkittu käsitys entisestä kulttuurista. Tämän seurauksena lapset joutuvat kokemaan voimakkaita kulttuurienvälisiä jännitteitä. Tämänkaltainen tilanne voi olla psyykkisesti hyvin kuormittava, koska konflikti tapahtuu lapsen ja vanhemman välillä, suhteessa, jossa emotionaaliset siteet ovat vahvat.

Oppilas erilaisten kasvatuskäsitysten paineessa

Maahanmuuttajavanhempien ja suomalaisen koulun kasvatuskäsitykset voivat poiketa huomattavasti toisistaan, joten lapsi saattaa joutua hankaliin valintatilanteisiin. Selvitäkseen frustroivasta valinnasta lapsi pyrkii olemaan lojaali kummallekin osapuolelle ja valitsee sellaisen ratkaisumallin, joka ei ole selvästi kummankaan, ei kodin eikä koulun kasvatuskäsityksen mukainen. On mahdollista, että ratkaisumallit jäävät latteiksi kompromisseiksi tai uusiin ongelmatilanteisiin johtavaksi ylireagoinniksi. Tunnetta elämänhallinnasta ei synny ja lapsi jää itseään ruokkivaan frustraation noidankehään. Kasvatus maahanmuuttajaperheissä voi olla lasten kasvua tiukasti sääntelevää ja vapautta rajoittavaa. Vanhemmat eivät usko lapsen kykyyn toimia oikein ja järkevästi silloin, kun hän on kodin ja koulun kontrollin ulkopuolella: lapsiin ei luoteta. Suomalaisessa koulussa usko lapsen kykyyn tehdä itsenäisesti järkeviä ratkaisuja on vahva: lapsilla on paljon vapauksia ja heihin luotetaan. Kodin ja koulun käsitykset rankaisemisesta ja rangaistustavoista voivat poiketa hyvin jyrkästi toisistaan. Lapsen kasvua tiukasti sääntelevät vanhemmat pitävät rankaisemista tärkeänä. Vaikuttaa joskus siltä, että rankaiseminen on tärkeämpää kuin se mihin rankaisemisella pyritään: käyttäytymisen muutokseen. Koulussa rangaistukset ovat lieviä. Tiukan kasvatuskäsityksen sisäistäneet vanhemmat näkevät joskus lapsensa koulunkäyntiongelmien syyksi suomalaisen koulun "huonon kurin" ja uskovat vain kovempien rangaistusten ratkaisevan ongelmat.

Maahanmuuttajaoppilaiden koulunkäyntiongelmat ovat vaihtelevia samalla tavalla kuin suomalaistenkin lasten. Heidän koulunkäyntiongelmiensa selvittely ja ratkaisuyritykset koulun ja vanhempien yhteistyönä vaihtelevat varsin paljon tapauskohtaisesti. Yleistyksiä koulun ja maahanmuuttajavanhempien yhteistyöstä on vaikea tehdä. Lapset osaavat usein vanhempiaan paremmin suomen kieltä ja ovat paremmin integroituneet suomalaiseen kulttuuriin. Vanhempien integraatioaste voi jossain määrin ennustaa yhteistyön onnistumista. Jos vanhemmat osaavat jonkin verran suomen kieltä ja ovat integroitumassa suomalaiseen kulttuuriin ja jos heillä on toimivat yhteydet omaan etniseen ryhmäänsä, on yhteistyö todennäköisesti tuloksia tuottavaa. Integroituminen suomalaiseen kulttuuriin ja toimivat yhteydet omaan etniseen ryhmään luovat edellytykset suotuisalle maailmankuvalle ja häiriöttömälle suhteelle omaan elämäntilanteeseen. Vaikeata ja huonosti tuloksia tuottavaa on yhteistyö niiden maahanmuuttajavanhempien kanssa, jotka eivät osaa suomen kieltä ja jotka ovat hyvin vähän integroituneet suomalaiseen kulttuuriin. Usein keskustelussa paljastuu näiden vanhempien syvä ulkopuolisuus. He ovat suomalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan ulkopuolella, täysin marginaalissa. Lisäksi on lähes aina niin, että heillä ei ole yhteyksiä omaan etniseen ryhmäänsäkään. Usein mielenterveysongelmat ovat vaikuttamassa tai niitä on odotettavissa. Näiden perheiden lapset selviävät usein koulutehtävistä edellytystensä mukaan mutta saattavat oireilla psyykkisesti. Edellä kuvatuissa tapauksissa, joissa vanhemmat ovat jossain määrin integroituneet ja samalla ylläpitävät toimivia yhteyksiä omaan etniseen ryhmäänsä, lasten koulunkäyntiongelmat ovat "sosiaalisia": tiukan ja säännellyn kotikasvatuksen perusteella arvioidaan suomalaisen koulun "vapaa" kasvuympäristö todellista paljon vapaammaksi ja tästä virhearviosta seuraa ylireagointi.

Kaksi näkökulmaa kulttuuriin: kulttuurissa elävän ja kulttuuria tarkastelevan ihmisen näkökulma

Käsityksemme eri kulttuureista perustuu usein sattumanvaraiseen ja sirpaleiseen tietoon, jonka perusteella luomme stereotyyppisiä käsityksiä eri kulttuureista. Vaikka yleistävä tieto onkin turvallista ja ajatteluamme helpottavaa, on kuitenkin tyydyttävä siihen tosiasiaan, että on paljon sellaista, jota ei voida kulttuurista käsin selittää, vaan on jätettävä tilaa yksilöllisten ja ainutkertaisten käyttäytymispiirteiden vaikutukselle.. Näin on väistämättä siksi. että yksilön elämänhistoria, hänen subjektiivinen maailmankuvansa ja kulttuurinsa kietoutuvat erottamattomasti yhteen.

Kulttuurissa elävää ihmistä voisi verrata elokuvaan. Ihminen on mukana tässä elokuvassa, jonka juonen ja puitteet hänen kulttuurinsa määrittelee. Vaikka keräämme koko ajan tietoa muista kulttuureista, emme koskaan pääse elokuvan tasolle vierasta kulttuuria tutkiessamme. Kuvistamme muodostuu liikkumattomien kuvien sarja, josta voi puuttua olennaisia kuvia ja jonka kuvat voivat olla vaillinaisia. Kuitenkin kuvasarjamme voi täydentyä vuorovaikutuksessa kulttuurissaan elävän ihmisen liikkuvan kuvan kanssa.
Kun tietoa keräämällä yritämme parantaa ja selkiyttää näkemystämme muista kulttuureista, kuviamme uhkaa pirstoa jatkuva pyrkimyksemme etsiä yleistävää, kaikkia koskevaa tietoa. Tämä on väistämätön seuraus ihmisten samanlaisuutta korostavan ja ihmisistä saatavan yleisen tiedon yliarvostuksesta. Tällä yleisen tiedon etsinnällä on ainakin äärimmäisissä tapauksissa ihmisiä massoittava luonne. Aito yksilöllisyys jää helposti aliarvioiduksi. Kuitenkin aidon yksilöllisyyden ymmärtämisen kautta puutteelliset kuvasarjamme voivat merkittävästi täydentyä.

Pentti Tiitta
pentti.tiitta@utu.fi

Petri Tiitta
petri.tiitta@utu.fi