Opetus

Toiminnalliset pienryhmät pienten maahanmuuttajalasten suomenkielen oppimisen ja itsetunnon kehittymisen tukena

Tarja Keskisarja

Tavallinen päiväkotitoiminta ei ole riittävä tuki kaikille maahanmuuttajalapsille suomen kielen opettelussa. Maahanmuuttajalapsi kaipaa selkeitä ja lyhyitä toimintaohjeita ja useita toistoja. Isossa, 21 lapsen ryhmässä tämä on vaikea toteuttaa ilman erityisjärjestelyjä.

Säännöllisesti, ainakin kerran viikossa kokoontuva 4 - 5 lapsen pienryhmä on hyvä ratkaisu tehokkaaseen suomenkielen opetteluun päiväkodissa. Ryhmän ohjaajina voi toimia esim. kiertävä erityislastentarhaopettaja (kelto), lastentarhanopettaja, lastenhoitaja tai avustaja. Kokoontumiset ovat kestoltaan n. puoli tuntia ja ne kannattaa suunnitella hyvin etukäteen. Jos keltolla ei ole aikaa ryhmän ohjaamiseen, häntä kannattaa kuitenkin käyttää apuna ryhmäkokoontumisten suunnittelussa.

Ennen ryhmän aloittamista kannattaa kartoittaa lasten kielenkehityksen tasoa havainnoimalla lasta päivittäisissä tilanteissa ja esim. Kettu-testin (Pirkko Korpilahti) avulla. Lapset jaetaan pienryhmiin iän ja kielellisten taitojensa perusteella.

Ryhmän kokoontuminen viikoittain tiettynä päivänä aina samaan aikaan samassa paikassa luo turvallisuutta lapsille ja helpottaa päiväkodin muun toiminnan suunnittelua. On tärkeää viestittää ryhmän toiminnasta vanhemmille ja kertoa heille lapsensa suomenkielen kehittymisestä.

Kielen oppiminen tapahtuu parhaiten toiminnan avulla. Kun ohjaaja osoittaa toiminnallaan saman asian mistä puhuu, menee viesti perille, vaikka lapsella olisi hyvinkin puutteellinen kielitaito. Lapsi oppii mallista ja pystyy toimimaan lyhyen ohjeen mukaan, esim. "ota kirja", "Laita nalle tuolille".

Konkreettinen materiaali on parasta; erilaiset esineet käyvät nimeämiseen, sekä paikansanojen, yksikön ja monikon, adjektiivien, yläkäsitteiden yms. opetteluun.
Laulujen ja lorujen avulla voi opetella monenlaisia käsitteitä. Rytmi, melodia ja toistot auttavat muistamaan sanoja helpommin.

Oman kehon avulla opitaan paljon tilasta, suunnista, lukumääristä, verbeistä, mutta ennen kaikkea omasta itsestä, omista tunteista ja taidoista. Ilmeet, eleet ja myös tukiviittomat ovat hyvänä apuna opetuksessa.

Kaikkiin harjoituksiin kannattaa liittää kuvia (valokuvia, lehdistä leikattuja, PCS-kuvia ym.), myös esineiden ja asioiden piirtäminen tehostaa oppimista. Useiden aistien käyttö oppimistilanteissa on sekä hauskaa että tehokasta, esim. miltä eri hedelmät näyttävät, tuntuvat, tuoksuvat, maistuvat.

Pienessä ryhmässä asioiden opettelu leikkien, pelien ja erilaisten toiminnallisten harjoitusten avulla on motivoivampaa kuin isossa ryhmässä, koska aikuisella on enemmän aikaa ohjaamiseen, kehumiseen ja kannustamiseen. Pienryhmätoiminta tukee näin ollen
myös maahanmuuttajalapsen itsetunnon kehittymistä, koska hän uskaltaa harjoitella ryhmässä vaikeitakin asioita ja saa useammin onnistumisen kokemuksia. Pienryhmän leikkejä, lauluja ja harjoituksia kannattaa käyttää myöhemmin myös isossa lapsiryhmässä, koska silloin maahanmuuttajalapset voivat näyttää taitojaan myös toisille lapsille ja aikuisille.

Kirjavinkki: Koskela Taina: TPR - toiminnallinen tapa oppia kieltä (Tammi)

Artikkelin kirjoittaja toimii Raisiossa kiertävänä erityislastentarhaopettajana.