Opetus

Oppilasarviointi ja maahanmuuttajaoppilaat

Annika Hongisto
Turun normaalikoulu

Oppilasarviointi uudistuneessa perusopetuksen lainsäädännössä

Perusopetuslain mukaan oppilaan arvioinnilla pyritään ohjaamaan ja kannustamaan opiskelua sekä kehittämään oppilaan edellytyksiä itsearviointiin. Oppilaan itsearviointikyvyn kehittäminen on perusopetuslain edellyttämä uusi tehtävä.

Arvioinnilla on kaksi erillistä tehtävää. Toisaalta arvioinnin tehtävä on opintojen ohjaaminen ja opiskeluun kannustaminen ja toisaalta arvioinnilla on myös päättöarvioinnin tehtävä. Arviointi jaetaan siis kouluaikaiseen arviointiin sekä päättöarviointiin.

Kouluaikaisen arvioinnin tulee tukea ja ohjata oppilasta myönteisellä tavalla. Arvioinnin kohteena tulee olla oppimistulosten lisäksi myös oppilaan työskentely ja koko oppimisprosessi. Samoin oppilaan käyttäytymistä tulee arvioida.

Arvioinnilla on ainakin seuraavia tehtäviä:

• oppilaan persoonallisuuden kehittäminen ja sosiaalistuminen
• oppilaan opiskelu- ja työskentelytaitojen kehittyminen
• oppilaan tiedollinen ja taidollinen kehittyminen
• oppilaan valikoituminen jatko-opintoihin
• antaa huoltajille riittävästi tietoa oppilaan tavoitteiden saavuttamisesta ja edistymisestä opinnoissa.

Yhteenvetona uuden lainsäädännön uusista velvoitteista ja mahdollisuuksista voi sanoa:

• arviointi ei ole enää yksin opettajan tehtävä vaan edellytetään yhteistyötä oppilaan ja kotien kanssa. On siis käytävä dialogia.
• arvioinnin muotojen tulee olla monipuolisia ja oppilasta kannustavia.
• arvioinnin tulee palvella yksilöä ja hänen opintosuunnitelmaansa eli arviointimetodien tulee olla yksilöllisiä ja monipuolisia.
• oppilaan tulee oppia itsearviointia.

Maahanmuuttajalapsi ja arviointi

Jotta arviointi voisi palvella maahanmuuttajalasta ja hänen perhettään, on erityisen tärkeää paneutua maahanmuuttajalapsen tilanteeseen ja taustaan. Opettajien on oltava tietoisia siitä, mistä lapsi tulee ja millainen koulutausta lapsella on. Ainakin seuraaviin kysymyksiin pitää hakea vastaus:

Mistä lapsi tulee?
Millainen on lapsen ja perheen kulttuuritausta?
Millainen on perhetilanne?
Millaista koulutusta lapsi on saanut ja missä?
Onko lapsi osallistunut ns. valmistavaan opetukseen?
Millainen on lapsen suomen kielen taso?
Miten perheessä hallitaan suomen kieltä?
Mitä ja missä lapsi on konkreettisesti opiskellut ja kuinka kauan?

Erityisen tärkeää maahanmuuttajalasten kohdalla on lasta opettavien opettajien yhteistyö. Erityisesti painottaisin, että suomen kielen, erityisopettajan ja mahdollisen kotikielen opettajan tulisi tehdä heti alussa yhteistyötä ja miettiä lapsen tarpeita. Useille maahanmuuttajalapsille on hyödyllistä tehdä oppimissuunnitelma. Oppimissuunnitelmaan on myös hyvä liittää hyvä liittää yhteenvetona vastaukset edellä esitettyihin tietoihin tietenkin huomioiden eettiset ja oikeusturvakysymykset. Tarpeetonta lapsen elämäntilanteen dokumentointia tulee välttää eli kaikella kirjatulla tiedolla tulee olla käyttötarkoitus.

Erityisen tärkeää on antaa maahanmuuttajalapselle aikaa eli välttää liian nopea johtopäätösten teko. Lapsi tai nuori voi olla uudessa ympäristössä melko pitkäänkin hämmentynyt ja aina ei ole helppo muodostaa lyhyessä ajassa eksaktia ja objektiivista käsitystä lapsen kyvyistä. Arviointitoiminta ei ole siis itsetarkoitus vaan arvioinnin tulee tukea opiskelua ja oppimista. Lapsen ja nuoren kehityksen kannalta on esim. varmasti hyödyllisempää jättää arvostelematta kuin arvostella puutteellisin tiedoin.
Arvostelun sijaan opettaja voi suusanallisesti tai kirjallisesti kertoa mitä on tehty ja miten on edistytty. Puutteita ei myöskään tarvitse kirjata muotoon "oppilas ei osaa" vaan ennemminkin voidaan kertoa, että seuraavaksi tullaan painottamaan seuraavien asioiden opiskelua ja oppimista. Oppilaalle on myös hyvä asettaa konkreettisia lähiajan tavoitteita.

Kodin ja koulun välinen yhteistyö arvioinnin tukena

Useimpien maahanmuuttajalasten vanhemmat arvostavat suomalaista koululaitosta ja haluavat, että heidän lapsensa opiskelevat hyvin ja ahkerasti. Vanhemmat eivät aina kuitenkaan tunne riittävästi koululaitostamme vaan peilaavat omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan oman koulukokemuksensa kautta ihan kuten suomalaisillakin vanhemmilla on tapana tehdä. Yleistäen voi sanoa, että venäläiset olettavat koulun huomattavasti voimakkaammin kuri- ja kontrollilaitokseksi, kuin mitä todellisuudessa on. Edelleen esim. vietnamilaiset edellyttävät lapsiltaan huomattavasti enemmän työn tekoa, kuin mihin meillä on totuttu. Yleistäen voi myös sanoa, että erittäin monet maahanmuuttajat luottavat erittäin vahvasti opettajan sanaan.

Turun normaalikoulussa on opittu kokemuksen kautta, että mamu-vanhempien mukaan saaminen koulutoimintaan edellyttää:

• kieliongelmien hoitamista: tulkkipalvelujen käyttöä.
• perheen lapsia ei tule käyttää tulkkeina, muuta kuin pakottavissa tilanteissa
• mamu-vanhemmille on kerrottava koulun toiminnasta mieluiten heidän omalla kielellään
• vanhemmille on järjestettävä koulussa omia tilaisuuksia: tavalliset vanhempainillat eivät useinkaan palvele mamu-vanhempia juuri kielellisten ongelmien takia, ellei tulkkipalveluja ole järjestetty
• henkilökohtaiset kontaktit edesauttavat parhaiten integroitumista
  

Päivitetty 15.6.2005