Opetus Islamin taide ja sen sovelluksia kuvataiteessa perusopetuksen 1-6 luokilla

<< edellinen | seuraava >>

Johdanto

Islam on kulttuurijärjestelmä, jonka ymmärtäminen avaa mahdollisuuden ymmärtää noin miljardin ihmisen elämäntapaa. Tätä kulttuuria ovat muovanneet eri puolilla maailmaa islamin uskonnokseen ja elämäntavakseen omaksuneet kauppiaat, mystikot, tiedemiehet, taiteilijat, käsityöläiset, hallitsijat sekä maatyöläiset.

Ihminen syntyy kulttuurinsa jäseneksi. Kulttuuri muovaa hänen minuuttaan, arvojaan, moraaliaan, asenteitaan, tietojaan, toimintamallejaan, maailmankuvaansa ja elämäntapaansa. Ihmissuhteissa opitaan kulttuurin välittämä ja vahvistama identiteetti.

Islamin taidetta on helpompi lähestyä etsimällä ensin kartalta kaikki ne maat, missä islam on valtauskontona.

Islamilaiseksi taiteeksi kutsutaan niiden maiden rakennus- ja kuvataidetta, jotka ovat omaksuneet islamin uskonnon. Merkittävimmät tuotokset islamilaisessa taiteessa ovat moskeijat ja niiden koristelu. Paikalliset kulttuurit ovat myös eri puolilla antaneet leimansa islamilaiseen taiteeseen.

Islamilaista taidetta ei tule ymmärtää ahtaasti etniseltä tai uskonnolliselta kannalta. Rakennukset ja koristellut koraanit ovat Allahin sanan temppeleitä, joiden ilmiasun tulee olla samaan aikaan sekä loisteliaita että abstrakteja. Loisteliaita, jotta uskovaiset tajuaisivat jumalallisen kunnian olevan arkipäiväisyyden yläpuolella ja abstrakteja tavoitteen saavuttamiseksi: irrallaan välittömästä luonnonmukaisuudesta. Tästä syystä islamilainen taide on usein enemmän älyyn kuin tunteeseen vetoavaa ja useimmiten käsitteellistä kuin realistista.

Islamilainen taide pyrkii enemmän muotojen ja tasojen keskinäiseen vuorovaikutukseen kuin muotojen korostamiseen tai koristeaiheiden paljastamiseen tai erottamiseen. Islamilainen taide pyrkii illusionismiin, jossa esineet eivät näytä siltä mitä ovat.

Alkuperäinen islamilainen oppi ei hyväksynyt epäjumalankuvia. Koraanissa ei kuvankieltoa varsinaisesti ole. Muutamassa kohdin on kuitenkin kielteisiä epäsuoria viittauksia kuvan tekemiseen. Kaiken kaikkiaan islamin alkuajan verhottu kuvakielto muuttui vähitellen jyrkemmäksi. Esittävä kuva ei kuitenkaan koskaan ole ollut kokonaan poissa islamilaisesta taiteesta.

Figuratiivisessa taiteessa värien intensiteetti saa aikaan sen, että valo on aina mukana sommittelussa. Vaikutelmaa vahvistaa se, että värit valmistetaan murskatuista jalo- ja puolijalokivistä ja taustoissa käytetään bysanttilaisen perinteen mukaisesti kultaa ja hopeaa runsaasti. Erityisesti persialaisessa miniatyyrimaalauksessa pidetään tärkeänä värivaikutelmaa. joka on riippumaton todellisuudesta. Kuvan väritys toimi itsenäisesti siten, että punaiset, siniset, vihreät ja keltaiset värit luovat dynaamisen pinnan.

Kolmio, neliö ja ympyrä ovat keskeisiä peruskuvioita islamilaisessa kuvataiteessa. Niistä kehitellään edelleen erilaisia geometrisia sarjoja ja tehokeinona niitä toistetaan. Muita aiheita ovat mm. erilaiset kasviaiheet.

Korkeimmalla sijalla islamin taiteen hierarkiassa on kalligrafia, koska se saattaa koraanin jumalallisen sanan näkyvään muotoon. Toisella sijalla on arkkitehtuuri: moskeijan gibla -seinä osoittaa rukouksen suunnan. Muut taiteenlajit esim. keramiikkataide ja puunkaiverrus liittyvät arkkitehtuuriin.

Islamilaisessa taiteessa on oma symboliikkansa. Esimerkkeinä tästä mainittakoon:

pilvinauha = paratiisi
tähti = taivas
krysanteemi, lootus = onni, hedelmällisyys
kurjenmiekka = uskonvapaus
puu = elämänpuu, pitkä ikä, ikuinen elämä
palmu = siunaus, toiveet
paju = suru, kuolema
kynttelikkö, lamppu = moskeija, uskon valo
liekki = lämpö, tuli, elämä
maljakko, pikari = täyteys, runsaus
kampa = siisteys
miekka = yksinvalta
kukko = paholainen
haikara= pitkä ikä
haukka, leijona = urhoollisuus, voitto, kunnia

Kansantaiteessa esiintyy lisäksi usein pahalta silmältä eli kateellisten ihmisten katseelta suojaavia symboleita: yleisin on levitetty ("pystyyn nostettu") kämmen, niin sanottu Fatiman käsi. Samaa tarkoitusta palvelevat myös turkoosikivet ja turkoosi väri.

<< edellinen | seuraava >>