|
Kulttuurit
Uskonto ja maahanmuuttajat Suomessa
Tuomas Martikainen, FT
Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto
etunimi.sukunimi@vaestoliitto.fi
Suomi oli eurooppalaisten kansainvälisten muuttoliikkeiden joukossa pitkään väestöä luovuttava maa. 1900-luvun taitteen muutto Pohjois-Amerikkaan ja toisen maailmansodan jälkeinen muutto Ruotsiin olivat kummatkin etupäässä taloudellisesti motivoituja, vaikka toki seikkailunhalullakin on ollut oma osansa. 1980-luvulla muuttoliikkeen suunta kuitenkin kääntyi ja Suomesta tuli maahanmuuttomaa. Tämä ei ollut tietoisen politiikan seurausta, vaan erilaisten ulkoisten tapahtumien seurausta, joista merkittävin oli Neuvostoliiton murentuminen 1990-luvun taitteessa.
Eurooppalaisissa muuttoliikkeissä painottui perhe- ja pakolaisuuteen liittyvä muutto 1980-luvulta alkaen, jolloin myös maahanmuuttajien kulttuuriin ja uskontoon liittyvät kysymykset nousivat keskeisiksi aikaisemman työvoimaan liittyvät keskustelun sijaan. Suomalaista maahanmuuttoa onkin hallinnut pakolaisuuteen ja turvapaikanhakuun liittyvät kysymykset, vaikka kyse ei ole edes määrällisesti suurimmasta ryhmästä. Eniten Suomeen muutetaan perhesyistä.
Uskontoon, kulttuuriin ja etnisyyteen liittyviä kysymyksiä pitää pinnalla myös monikulttuurisuuspolitiikka, joka korostaa nimenomaan näitä ihmisten ominaisuuksia muiden sijaan. Tämä on kaksiteräinen miekka. Toisaalta on hyvä, että kulttuuriselle ja muulle moninaisuudelle annetaan tilaa, mutta toisaalta se helposti tekee kulttuurista ihmisen ainoan ominaisuuden.
Vaikka kaikki maahanmuuttajat eivät ole erityisen uskonnollista väkeä, niin yleisesti ottaen uskonto on yksi keskeisiä ja pysyvimpiä kollektiivisen järjestäytymisen muotoja. Valtaosa Suomen maahanmuuttajista on kristillistaustaisia ja vain noin neljännes muiden uskontojen kannattajia. Monet ovat liittyneet jo aikaisemmin maassa olleiden uskonnollisten yhteisöjen toimintaan mukaan, mutta myös uusia yhteisöjä on perustettu. Etenkin niiden toimesta, joilla ei ole ollut mahdollista liittyä olemassa oleviin uskontokuntiin. Uskonnon vaihtaminen maahanmuuton yhteydessä on varsin harvinaista. |
Tuomas Martikaisen diaesitys
|
|
|
WWW-versio |
|
|
|
|
Maahanmuuttajien uskonnolliset yhteisöt järjestävät tiettyjä perustoimintoja uskonnosta riippumatta. Näitä ovat uskonnollisen elämän organisointi säännöllisine tapaamisineen ja juhlineen sekä lasten kielen, kulttuurin ja uskonnon opetus. Lisäksi pyritään hankkimaan tiloja toimintaa varten. Monille tapaamiset tarjoavat myös hyvän mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, vaihtaa kuulumisia ja nuorille tavata esim. mahdollisia seurustelukumppaneita.
Maahanmuuttajista kuitenkin vain harva on liittynyt viralliseksi jonkin uskontokunnan jäseneksi. Eniten heitä on luterilaisessa, ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa. Katolisen kirkon jäsenistä noin puolet onkin syntynyt ulkomailla ja se on kasvanut kaksinkertaiseksi viimeisen 15 vuoden aikana. Suomessa on vallinnut uskonnonvapaus vuodesta 1922 lähtien ja viimeksi uskonnonvapaus lainsäädäntöä uusittiin vuonna 2003.
Kristittyjen maahanmuuttajien lisäksi, joita on myös muissa kuin edellä mainituissa kirkoissa, on maahan muuttanut mm. muslimeita, buddhalaisia ja hinduja. Muslimit ovat selkeästi suurin uusi ryhmä, vaikka maassa onkin jo 1800-luvun lopulta lähtien ollut pieni muslimivähemmistö, ns. tataarimuslimit. Muslimeja arvioidaan maassa olevan nykyään noin 30 000, joskin vain osa heistä on aktiivisia uskonharjoituksessaan. Islamin löytäneitä suomalaisia, eli ns. käännynnäisiä arvioidaan olevan noin 700 henkeä. Erilaisia paikallisia muslimiyhdistyksiä on yli 30 eri puolilla maata.
Valtaosa maan maahanmuuttajista asuu suurissa kaupungeissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla. Tilanne on vastaava muualla Euroopassa. Tällä hetkellä valtaosa maahanmuuttajaväestöstä on ns. ensimmäistä sukupolvea, eli itse muuton kokeneita. Toisen sukupolven, eli Suomessa syntyneiden jälkeläisten, osuus on kuitenkin kasvussa. Heistä merkittävä osa on tällä hetkellä koululaisia ja opiskelijoita. Heidän suhteensa vanhempiensa uskonnolliseen ja kulttuuriseen perintöön tulee lähivuosikymmeninä muuttamaan nyt usein aikaisempaan kotimaahan päin katsovaa uskonharjoitusta. Nähtäväksi jää miltä esimerkiksi islam ja katolinen kirkko näyttävät Suomessa vuonna 2030.
Suomen uskonnollinen kenttä on monimuotoistunut huomattavasti maahanmuuton seurauksena. Etnisyyden, kulttuurin ja uskonnon ylläpito aktualisoituu lasten kasvatuksen yhteydessä, mutta kyse on pysyvämmästä ilmiöstä. Suomen uskonnollinen kenttä on muuttunut pysyvästi. Nyt meneillään on ensimmäisen sukupolven vaihe, mutta seuraava sukupolvi pohtii kiihkeämmin suhdetta suomalaiseen yhteiskuntaan ja etnisyyteen. Tapahtumien keskiössä on julkisuudessa olut islam ja muslimit, mutta kuva on paljon monimuotoisempi, sillä onhan valtaosa maahanmuuttajista kristillistaustaisia.
Teksti on tiivistelmä Tuomas Martikaisen luennosta, joka pidettiin "Mopedin matkassa" -seminaarissa Turussa 24.1.2006.
Julkaistu 26.2.2006 |
