Kulttuurit

Kulttuuri käsitteenä

Kulttuuri määrittää yksilön arvomaailmaa, käytöstä ja tapaa ajatella. Kulttuuri sisältää sen, mitä ihminen ajattelee ja uskoo itsestään. Se kertoo myös, onko ihminen irrallinen muista vai onko hän liittynyt muihin. Maahanmuuttajalapsen juuret ovat vanhempien kulttuurissa ja suomalaisessa elämäntavassa. Onko oma kulttuuri sitten rikkaus vai taakka? Entä jos kodin tuki puuttuu? Lapsi voi olla syntynyt Suomessa ja elää täällä arjessa, mutta koti ei välitä suomalaista kulttuuriperintöä. Seuraavat sukupolvet ovat jo monikulttuurisia kotitaustaltaan.

Kulttuurit voidaan jakaa yksilö- ja kollektiivikulttuuriin

Yksilökulttuuri vallitsee länsimaissa ja se korostaa yksilön irrallisuutta. Tavoitteena on kasvaa itsenäiseksi ja ymmärtää ja toteuttaa omaa ainutkertaisuuttaan. Länsimaissa on lineaarisesti etenevä aikakäsitys eli kehitystä tapahtuu jatkuvasti siten, että erilaiset asiat muuttuvat paremmiksi, ajankäyttö tehostuu ja elämän nautinto lisääntyy.

Länsimaisessa kulttuurissa korostetaan geneettistä perimää, jonka mukaan sukulaisuus määräytyy. Lapset ovat aikuisten kanssa tasaveroisia. Heitä rohkaistaan kokeilemaan ja tutkimaan omin päin. Lasten sallitaan myös väittää aikuisille vastaan. Muodollista kunnioitusta ei juurikaan osoiteta. Koulussa lapsi ei ole liian riippuvainen opettajasta eikä siitä, mitä toiset ajattelevat.

Kollektiivikulttuuri on ei-länsimainen kulttuuri, joka korostaa yksilön liittymistä muihin eli ilmaistaan itseä riippuvaisuudella muista. Ihmisen käytöstä ohjaa itsetuntemus, joka liittyy tiettyihin toisiin ihmisiin tietyissä yhteyksissä. Ei-länsimaisessa kulttuurissa perhe on laaja käsite, johon kuuluvat kaikki lapsia hoitavat ja ruokkivat henkilöt. Lapset ovat hyvin riippuvaisia vanhemmista, aikuisia kunnioitetaan ja kuuliaisuus on tärkeää. Perhesiteet ovat tiukkoja. Tiukka yhteisö käyttää usein syyllistämistä kasvatuskeinona ja tunteiden ilmaisemista ehkäistään. Koulussa lapsi on riippuvainen opettajasta ja siitä, mitä muut ajattelevat. Hän yrittää miellyttää muita.

Kulttuurin aikamääritteet

Monokronisen aikamääritteen mukaan aika on ehtyvä voimavara, jota pitää käyttää järkevästi. Ajan käyttöä suunnitellaan etukäteen, laaditaan aikatauluja ja pyritään tekemään yksi asia kerrallaan.

Polykronisen aikamääritteen mukaan aika on väline, jonka avulla pystytään toimimaan tasapainoisesti. Ajankäyttö on joustavaa, jotta voidaan toimia rauhassa.

Ajantajun merkitys oppimiselle

Ihmisen ajantaju heikkenee erilaisissa kriisitilanteissa. Sotaa pakoon lähtenyt tai leirillä asustanut ei pysty ajattelemaan huomista. Tämä ajattelumalli näkyy myös koulutyössä; lapsi ei osaa ajatella koulumenestyksen merkitystä omalle tulevaisuudelleen ja se laskee myös koulumotivaatiota. Sama ongelma on ns. moniongelmaisten perheiden kohdalla, on selvittävä päivä kerrallaan eikä huomista jakseta ajatella.

Kahden kulttuurin ongelma

Kahden kulttuurin törmätessä toisiinsa vanhemmat pyrkivät säilyttämään oman kulttuurinsa, jolloin lapsi pakotetaan noudattamaan sellaisia hänelle outoja asioita, jotka eivät tule ilmi vallitsevassa yksilökulttuurissa. Näin syntyy kahden toisilleen vastakkaisen kulttuurin sekoitelma, josta lapset poimivat kulloinkin sopivia sääntöjä.

Mopedissa tullaan esittelemään erilaisia kulttuureja ja niiden erityispiirteitä tarkemmin, esim.arabialainen kulttuuri, somalikulttuuri, vietnamilainen jne.