Moped
Lomakkeet
Opetus
Koulun arki
Terveys
Oppilashuolto
Koti ja koulu
Kulttuurit
Materiaalit
Kalenteri
Sivuinfo
Haku
 

Kulttuurit Islamin maiden musiikki

<< edellinen | seuraava >>

Soittimet

Kolme soitinta hyväksytään kaikkialla arabialaisessa maailmassa taidemusiikin pääsoittimiksi: üd -luuttu, qanun -pöytäsitra ja nãy -huilu.

Üd

Üd-nimitys tulee arabiankielisestä al'ud -käsitteestä, joka tarkoittaa puusta tehty. Üd on kielisillaton, kaikukopaltaan puolipäärynän muotoinen maljakaulaluuttu. Alun perin üd on persialaisen luutun, barbatin, jälkeläinen. Ennen ajanlaskua se levisi Intiaan, Kaakkois- Aasiaan ja Indonesiaan. Sen omaksuivat myös mongolit ja kiinalaiset, joilta se levisi edelleen Japaniin ja Koreaan. Maurilaiset toivat sen Pyreneiden niemimaalle.

Nykyisin üd -luuttua käytetään vain Lähi-idässä ja läntisessä Pohjois-Afrikassa. Siinä on tavallisimmin viisi kieltä, jotka tavallisesti valmistetaan suolesta. Soittamiseen käytetään plektraa, joka esim. Egyptissä valmistetaan kotkan sulasta. Sormilaudan sillattomuus mahdollistaa arabialaisen taidemusiikin käyttämien makromodaalisten (mikrointervallit )asteikkojen käytön.

Qanun

Qanun on arabialaisella kulttuurialueella soitettava laatikkositra. On todennäköistä, että siitä ovat kehittyneet keskiaikana käytetty psalterium ja myös suomalainen kantele. Modernissa qanunissa on tavallisesti 72 suolikieltä, jotka on järjestetty 3 -kielisiin kuoroihin. Kieliä soitetaan etusormiin kiinnitetyillä plektroilla. Qanun pidetään vaakasuorassa soittajan polvilla tai pöydällä viritysruuvit soittajan vasemmalla puolella, pisin kieli lähinnä soittajaa. Viritysruuvien ohella soittimessa on pikavirittimiä, jolla qanun saadaan viritettyä nopeasti soitettavan makamin mukaan.

Nãy

Nãy -huilu on arabimaailman vanhimpia soittimia. Huilu on todennäköisesti kotoisin Lähi-idästä ja siitä löytyy mainintoja yli 5000 vuoden takaa. Soitin on ruokoputkesta valmistettu reunahuilu, jonka koko on noin 20 - 80 cm. Sormireikien lukumäärä vaihtelee alueittain kolmesta kymmeneen. Huilun yläpäässä on terävä särmä, jonka yli puhallettaessa ääni syntyy. Ylä-äänet syntyvät voimakkaan puhalluksen seurauksena. Soittamiselle tyypillistä on jatkuvan äänen tuottaminen. Taitava soittaja saa huilusta irti monen oktaavin äänialueen! Huilua käytetään lähinnä arabialaisessa taidemusiikissa, mutta myös kansanmusiikissa.

Muut soittimet

Muita arabialaisessa taidemusiikissa käytettäviä soittimia edellä mainittujen lisäksi ovat mm. viulut (rabab, kamanga), yksikalvoinen rumpu (tar), parirumpu (darabuka) sekä tamburiini (riq). Tämän lisäksi löytyy erilaisia puhaltimia, jotka valmistetaan esim. eläinten sarvista.

<< edellinen | seuraava >>